P4C-mallin soveltuvuus suomalaiseen perusopetuksen opetussuunnitelmaan

Abstract

Osallisuuden edistäminen nähdään keskeisenä keinona köyhyyden torjumisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Osallisuus ja sen edistäminen on merkityksellistä hyvinvoinnille ja terveydelle. Koulut ovat tärkeässä asemassa lasten osallisuuden vahvistamisessa. Tuen tarve on koululaisilla yhä yleisempää. Tehostetun ja erityisen tuen piirissä olevien lasten määrä peruskouluissa on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmeninä. Samanaikaisesti opetus erityisryhmissä on vähentynyt ja erityisoppilaiden opetus yleisopetuksen ryhmissä lisääntynyt. Koulutoimintaterapiaa on Suomessa hyödynnetty vielä kovin vähän, vaikka käytännön hyvät kokemukset liittyvät toimintamuotoihin, joissa erityispalveluiden henkilökunta tukee suoraan koulun henkilökuntaa.

Vertailevalla laadullisella tutkimuksella selvitettiin, kuinka Partnering for Change (P4C) -mallin mukainen koulutoimintaterapia on sovellettavissa eteläpohjalaisen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaiseen perusopetukseen. Aineistona oli Partnering for Change Implementation and Evaluation 2013-2015 -julkaisu ja eteläpohjalainen perusopetuksen opetussuunnitelma täydennettynä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -asiakirjalla. Aineiston analysointia toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja tutkimustyössä muodostuneita yläluokkia vertailemalla.

Tutkimustyön tuloksena tutkimusaineistosta tunnistettiin useita yhdistäviä teemoja: porrastettu tuki, yhteistyö, osallisuuden tukeminen sekä varhainen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy. Toisistaan eroavina teemoina tunnistettiin tiedon ja ymmärryksen lisääminen sekä ohjaaminen. Aineiston tarkastelu osoitti, että P4C-malli ja eteläpohjalainen perusopetuksen opetussuunnitelma sisältävät useita toisiaan vastaavia teemoja ja painotuksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että P4C-mallin mukaisella toimintaterapialla voitaisiin todennäköisesti edistää oppilaiden osallisuutta myös suomalaisessa koulujärjestelmässä.