Lapsen kuulluksi tuleminen systeemisessä lastensuojelussa
Alhola, Eva (2021)
Alhola, Eva
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021093018209
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021093018209
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena, eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka lapsi tulee kuulluksi sellaisessa lastensuojelun avohuollossa, jossa on käytössä systeeminen työote. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin kehitystarpeita, sekä -ideoita lapsen kuulluksi tulemisen kehittämiseen systeemisessä lastensuojelussa. Tutkimus nähtiin tarpeellisena, sillä systeeminen työote on Suomessa vielä tuore työskentelymalli, josta ei ole vielä saatavilla selkeitä toimintamalleja. Koska lapsen ajatukset nähdään systeemisessä työotteessa tärkeinä, on oleellista selvittää, minkälaiset käytännön mahdollisuudet systeeminen työmalli antaa niiden kuulemiselle tällä hetkellä.
Tutkimuskysymyksiä oli neljä: Mitä tarkoittaa lapsen äänen kuuluminen systeemisessä lastensuojelussa, mitä lapsen äänen kuulumisella halutaan tosiasiassa saavuttaa, voidaanko lapsen ääni saada paremmin kuuluviin systeemisessä lastensuojelussa, sekä kuinka lapsen ääni saadaan paremmin kuuluviin systeemisessä lastensuojelussa.
Opinnäytetyö toteutettiin erään kunnan lastensuojelun avohuollon kanssa yhteistyössä. Tutkimukseen osallistui yhteensä viisi työntekijää, jotka koostuivat kolmesta sosiaalityöntekijästä ja kahdesta perheohjaajasta. Tutkimusaineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Kaikki työntekijät haastateltiin erikseen. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.
Tutkimuksessa saatiin selville, että lapsen kuulluksi tulemisesta on olemassa huoli. Etenkin sellaiset lastensuojelun lapset, joilla ei ole säännöllistä kontaktia viranomaistahoon, ovat vaarassa hukkua järjestelmän taakse. Systeeminen työote nähtiin osittain ongelmallisena, mutta kehityskelpoisena. Haastatteluissa korostui motivaatio, halu ja sitä kautta myös edellytykset lähteä kehittämään systeemistä lastensuojelua.
Tutkimuskysymyksiä oli neljä: Mitä tarkoittaa lapsen äänen kuuluminen systeemisessä lastensuojelussa, mitä lapsen äänen kuulumisella halutaan tosiasiassa saavuttaa, voidaanko lapsen ääni saada paremmin kuuluviin systeemisessä lastensuojelussa, sekä kuinka lapsen ääni saadaan paremmin kuuluviin systeemisessä lastensuojelussa.
Opinnäytetyö toteutettiin erään kunnan lastensuojelun avohuollon kanssa yhteistyössä. Tutkimukseen osallistui yhteensä viisi työntekijää, jotka koostuivat kolmesta sosiaalityöntekijästä ja kahdesta perheohjaajasta. Tutkimusaineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Kaikki työntekijät haastateltiin erikseen. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.
Tutkimuksessa saatiin selville, että lapsen kuulluksi tulemisesta on olemassa huoli. Etenkin sellaiset lastensuojelun lapset, joilla ei ole säännöllistä kontaktia viranomaistahoon, ovat vaarassa hukkua järjestelmän taakse. Systeeminen työote nähtiin osittain ongelmallisena, mutta kehityskelpoisena. Haastatteluissa korostui motivaatio, halu ja sitä kautta myös edellytykset lähteä kehittämään systeemistä lastensuojelua.