Mikä on epätyypillinen syömishäiriö ja miten sen voi tunnistaa hoitotyössä?
Kangas, Teemu (2021)
Kangas, Teemu
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021100418332
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021100418332
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa luentomateriaali hoitotyötä opiskeleville epätyypillisestä syömishäiriöstä ja sen tunnistamisesta hoitotyössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuotoksen avulla edistää epätyypillisen syömishäiriön tunnettuutta ja tunnistamista. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä.
Tulokset osoittivat epätyypillisen syömishäiriön olevan edelleen yleisin syömishäiriö, vaikkakin usein huonosti tunnistettu. Erityisenä haasteena tunnistamisessa on monimuotoinen ja vaihteleva oirekuvasto. Lisäksi voi olla vaikeaa tunnistaa häiriön oireiden vakavuusaste. Diagnostisella termillä epätyypillinen pyritään saamaan hoidon piiriin nekin syömishäiriöiset, joiden taudinkuva on lääketieteelle vielä epäselvä.
Syömishäiriöstä kertovia oireita ja sille altistavia tekijöitä tunnistettiin paljon, jopa siinä määrin, että on vaikeaa muodostaa hoitotyössä toimiville helposti omaksuttava esitys, jolla monimuotoinen oireilu voitaisiin vaivattomasti tunnistaa. Oireet ilmenevät ajatteluna, asenteina, tunteina, käyttäytymisenä ja fyysisesti.
Yleisesti hoitotyöntekijän tulisi olla huolissaan, jos painosta, laihduttamisesta ja ruuasta on tullut potilaan ensisijainen huolenaihe. Varsinkin jos henkilö itse tai hänen läheisensä on huolissaan syömisestä ja painosta. Vakavaksi oireiluksi tunnistettiin jatkuva väsymys, kuumeilu, pyörrytyksen tunne, vatsakivut, ahdistushäiriöt, itsetuhoisuus ja masennus.
Opinnäytetyössä käytettyjen lähteiden mukaan uusia kyselylomakkeita häiriöiden tunnistamiseksi kehitetään. Yhdeksi ongelmaksi nousi kuitenkin kyselylomakkeiden validaation puute Suomessa. Kun syömishäiriöoireita käsitellään hoitotyössä, työssä päädyttiin ehdottamaan keskittymistä yleisesti syömishäiriöoireisiin, ei niiden mahdolliseen tyypillisyyteen tai epätyypillisyyteen. Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää jatkossa hoitohenkilökunnan syömishäiriötietouden lisäämisessä ja tunnistamiseen perehdyttämisessä.
Tulokset osoittivat epätyypillisen syömishäiriön olevan edelleen yleisin syömishäiriö, vaikkakin usein huonosti tunnistettu. Erityisenä haasteena tunnistamisessa on monimuotoinen ja vaihteleva oirekuvasto. Lisäksi voi olla vaikeaa tunnistaa häiriön oireiden vakavuusaste. Diagnostisella termillä epätyypillinen pyritään saamaan hoidon piiriin nekin syömishäiriöiset, joiden taudinkuva on lääketieteelle vielä epäselvä.
Syömishäiriöstä kertovia oireita ja sille altistavia tekijöitä tunnistettiin paljon, jopa siinä määrin, että on vaikeaa muodostaa hoitotyössä toimiville helposti omaksuttava esitys, jolla monimuotoinen oireilu voitaisiin vaivattomasti tunnistaa. Oireet ilmenevät ajatteluna, asenteina, tunteina, käyttäytymisenä ja fyysisesti.
Yleisesti hoitotyöntekijän tulisi olla huolissaan, jos painosta, laihduttamisesta ja ruuasta on tullut potilaan ensisijainen huolenaihe. Varsinkin jos henkilö itse tai hänen läheisensä on huolissaan syömisestä ja painosta. Vakavaksi oireiluksi tunnistettiin jatkuva väsymys, kuumeilu, pyörrytyksen tunne, vatsakivut, ahdistushäiriöt, itsetuhoisuus ja masennus.
Opinnäytetyössä käytettyjen lähteiden mukaan uusia kyselylomakkeita häiriöiden tunnistamiseksi kehitetään. Yhdeksi ongelmaksi nousi kuitenkin kyselylomakkeiden validaation puute Suomessa. Kun syömishäiriöoireita käsitellään hoitotyössä, työssä päädyttiin ehdottamaan keskittymistä yleisesti syömishäiriöoireisiin, ei niiden mahdolliseen tyypillisyyteen tai epätyypillisyyteen. Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää jatkossa hoitohenkilökunnan syömishäiriötietouden lisäämisessä ja tunnistamiseen perehdyttämisessä.