Dialogisuus maahanmuuttajaopiskelijoiden ohjauksessa ja neuvonnassa Turun kristillisellä opistolla ICF-viitekehyksessä tarkasteltuna

Abstract

Tiivistelmä

Nykysuomessa on yhä enemmän maahanmuuttajia. Heidän kanssaan tulee työskentelemään meistä lähes jokainen. Ohjaustyötä tekevien tulisi perehtyä myös tähän asiakaskuntaan, jotta ohjaus ja neuvonta voisi myös heidän kohdallaan toteutua mahdollisimman dialogisesti ja tuloksellisesti.

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus Turun kristilliseltä opistolta. Teemahaastattelun ja havainnoinnin avulla pyrittiin selvittämään, mitä seikkoja tulee huomioida maahanmuuttajaopiskelijoiden ohjauksessa ja neuvonnassa, jotta dialogisuus voisi toteutua. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten tämä ohjaus ja neuvonta edistää maahanmuuttajaopiskelijoiden osallisuutta yhteiskunnassa.

Haastattelusta saatu aineisto litteroitiin ja luokiteltiin sen jälkeen ICF-viitekehyksen mukaan. Ohjaustilanteen havainnoinnista kuvatut videot katsottiin läpi ja tehtiin havaintoja. Havainnot luokiteltiin myöskin ICF-viitekehyksen mukaan.

Haastattelusta ja havainnoinnista saatujen aineistojen perusteella voidaan todeta, että maahanmuuttajaopiskelijoiden ohjauksessa ja neuvonnassa ensiarvoisen tärkeää on ensimmäinen kohtaaminen. Siihen tulee olla riittävästi aikaa. On tärkeää, että opiskelija saa rauhassa kertoa asiansa ja hänelle tulee olo, että hän on tullut kuulluksi. Kysymysten toistaminen ja ymmärryksen varmistaminen ovat myöskin tärkeitä. Tulkin käyttö ensimmäisillä kerroilla varmistaa, että kaikki voivat käyttää äidinkieltään ja tulla ymmärretyiksi. Tulkin sukupuoleen tulee kuitenkin muistaa kiinnittää huomiota, erityisesti jos kyseessä on naismaahanmuuttajaopiskelija. On myös tärkeää kertoa ammattilaisen roolista, mitä ohjaukselta voi odottaa. Mikäli dialogisuus ja luottamus syntyy, uskaltavat maahanmuuttajaopiskelijat hakeutua apua pyytämään. Näin heidän asiansa etenevät ja he voivat paremmin osallistua yhteiskuntaan.