Mielenterveyskuntoutujien itsenäisen toiminnan tukeminen

Abstract

Mielenterveydenhäiriöt ovat yleistyneet Suomessa ja suomalaisista joka toinen kokee mielenterveyden ongelmia jossain vaiheessa elämäänsä. Vakavimmat mielenterveyden haasteet vaativat sairaala- ja laitoshoitoa. Mielenterveyskuntoutuksessa hoitomahdollisuudet ovat moninaiset mielenterveystoimistoasiakkuudesta tukiasumiseen. Toimintaterapiassa tarkoituksena on tukea ihmisen itsenäistä toimintaa ja mahdollistaa kuntoutujalle mielekäs arki. Tutkimuksessa tarkoituksena oli selvittää mielenterveyskuntoutujien kokemuksia tukiasumisesta. Tavoitteena oli saada tietoa arjen toimivuudesta tukiasunnossa sekä ympäristön merkityksestä siinä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tehtiin puolistrukturoitu haastattelu tukiasunnossa asuville mielenterveyskuntoutujille sekä esitietohaastattelut tukiasunnon ohjaajalle ja yksikönjohtajalle. Haastattelun avulla kerättiin kuntoutujien kokemuksia kyseisestä asumismuodosta sekä henkilökunnalta yksikön taustatietoja ja sen toimintatavat. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Model of Human Occupation (MOHO) mallia. Tulokset teemoiteltiin kolmeen ympäristötekijään ja yhteen yksilötekijöihin. Esiin nousi rauhallisen ja siistin fyysisen ympäristön merkitys kuntoutujille sekä yhteisöllisyyteen kannustava sosiaalinen ympäristö ja omatoimisuuteen kannustava toiminallinen ympäristö. Lisäksi yksiötekijöistä muodostuneessa teemassa tuli esiin uusien toimintatapojen muodostuminen. Johtopäätöksenä todettiin, että ympäristöllä on suuri merkitys asiakkaiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja pärjäämiseen itsenäisessä asumisessa. Kehittämisehdotuksena toimintaterapian avulla kuntoutukseen voitaisiin tuoda enemmän toimintakeskeisiä ja asiakaslähtöisiä arviointimenetelmiä. Tämä toisi kuntoutussuunnitelmaan yksilöllisyyttä, sillä väli- ja päätavoitteet voitaisiin suunnitella asiakkaalle tarkoituksenmukaisemmiksi.