Moniammatillisuus työterveyshuollon työterveysneuvottelussa
Liukkonen, Susanna (2021)
Liukkonen, Susanna
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021100518365
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021100518365
Tiivistelmä
Työnantajalla ja työterveyshuollolla on yhteistyössä muiden terveydenhuollon ja kuntoutuksen toimijoiden kanssa hyvä mahdollisuus ehkäistä työkyvyttömyyttä. Toimivalla työterveyshuollon moniammatillisella yhteistyöllä on erityinen merkitys tilanteessa, jossa työntekijän työkyky on heikentynyt niin, että tarvitaan kuntoutuksellisia toimenpiteitä. Työterveysneuvottelu on keskeinen eri työterveyshuollon ammattiryhmiä koskettava työkyvyn tuen työkalu työntekijän työkyvyn ja kuntoutumisen tukemiseen liittyen. Opinnäytetyö on osa Kuura-hanketta, jonka tarkoituksena on kehittää moniammatillista yhteistyötä työpaikan toimijoiden, työterveyshuollon ja työhön kytkeytyvän kuntoutuksen välillä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla moniammatillisuuden ilmenemistä työterveysneuvotteluprosessin eri vaiheissa biopsykososiaalisen viitekehyksen kautta tarkasteltuna. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin suomalaisista sähköisistä tietokannoista Medic, Arto ja Melinda. Hakusanoina olivat työterv* ja moniamm*. Ajalliseksi rajaukseksi asetettiin vuodet 2000–2021. Tietokantahakuja ja valintaa ohjattiin hakulausekkeen sekä mukaanotto- ja poissulkukriteerien avulla. Kirjallisuuskatsauksen aineiston muodosti yhteensä 15 artikkelia, tutkimusta ja hankeraporttia. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Moniammatillisen toiminnan edellytykset kuvautuvat selkeästi parhaimpana biopsykososiaalisessa viitekehyksessä tarkasteltuna biologisen näkökulman kannalta. Aineistossa korostui työterveyshoitajien, työterveyslääkäreiden sekä työfysioterapeuttien hyvä resurssointi työterveyshuoltoyksiköissä. Harvaan asutulla alueella voi olla haasteita pätevien työntekijöiden saamisessa erityisesti asiantuntijoiden osalta, mikä voi korostaa ammattihenkilöiden asemaa ja biologista näkökulmaa. Käytännössä työterveysneuvottelun eri vaiheet kuvautuivat työterveyslääkärin ohjaamaksi ja vastaamaksi toiminnaksi, jossa muut ammattiryhmät tukevat tarvittaessa. Tuloksissa nousi esiin työterveyshuollon ammattihenkilöiden asiantuntija-aseman, vahvojen professioiden sekä pitkäaikaisten toimintatapojen vaikutus moniammatilliseen yhteistyöhön. Myös työntekijöiden työkokemuksen pituus sekä muiden ammattiryhmien työnkuvan ja toimintamahdollisuuksien tuntemus vaikutti yhteistyöhön. Etenkään asiantuntijoiden osaamista ei välttämättä ole osattu hyödyntää tarkoituksenmukaisesti. Biopsykososiaalisen viitekehyksen sosiaalisuusnäkökulma oli aineistossa aliedustettuna. Vaikka sosiaalialan asiantuntijalla tunnistettiin olevan tärkeää osaamista erityisesti osatyökykyisen työntekijän tukemiseksi, ammattikunnan palveluita ei osata hyödyntää vielä riittävästi.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla moniammatillisuuden ilmenemistä työterveysneuvotteluprosessin eri vaiheissa biopsykososiaalisen viitekehyksen kautta tarkasteltuna. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin suomalaisista sähköisistä tietokannoista Medic, Arto ja Melinda. Hakusanoina olivat työterv* ja moniamm*. Ajalliseksi rajaukseksi asetettiin vuodet 2000–2021. Tietokantahakuja ja valintaa ohjattiin hakulausekkeen sekä mukaanotto- ja poissulkukriteerien avulla. Kirjallisuuskatsauksen aineiston muodosti yhteensä 15 artikkelia, tutkimusta ja hankeraporttia. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Moniammatillisen toiminnan edellytykset kuvautuvat selkeästi parhaimpana biopsykososiaalisessa viitekehyksessä tarkasteltuna biologisen näkökulman kannalta. Aineistossa korostui työterveyshoitajien, työterveyslääkäreiden sekä työfysioterapeuttien hyvä resurssointi työterveyshuoltoyksiköissä. Harvaan asutulla alueella voi olla haasteita pätevien työntekijöiden saamisessa erityisesti asiantuntijoiden osalta, mikä voi korostaa ammattihenkilöiden asemaa ja biologista näkökulmaa. Käytännössä työterveysneuvottelun eri vaiheet kuvautuivat työterveyslääkärin ohjaamaksi ja vastaamaksi toiminnaksi, jossa muut ammattiryhmät tukevat tarvittaessa. Tuloksissa nousi esiin työterveyshuollon ammattihenkilöiden asiantuntija-aseman, vahvojen professioiden sekä pitkäaikaisten toimintatapojen vaikutus moniammatilliseen yhteistyöhön. Myös työntekijöiden työkokemuksen pituus sekä muiden ammattiryhmien työnkuvan ja toimintamahdollisuuksien tuntemus vaikutti yhteistyöhön. Etenkään asiantuntijoiden osaamista ei välttämättä ole osattu hyödyntää tarkoituksenmukaisesti. Biopsykososiaalisen viitekehyksen sosiaalisuusnäkökulma oli aineistossa aliedustettuna. Vaikka sosiaalialan asiantuntijalla tunnistettiin olevan tärkeää osaamista erityisesti osatyökykyisen työntekijän tukemiseksi, ammattikunnan palveluita ei osata hyödyntää vielä riittävästi.