Våga improvisera! : en fältstudie i unga gitarristers improvisationsprocesser
Buss, Niclas (2021)
Buss, Niclas
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021102018792
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021102018792
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia nuorten kitaristien prosesseja musiikillisessa improvisoinnissa opetustilanteissa. Vahva motivaatio tutkia aihetta perustuu Opetushallituksen määräykseen taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista vuodelta 2017. Määräyksessä mainitaan, että laajan oppimäärän opintojen pitäisi sisältää musiikillista improvisaatiota. Olemassa oleva ruotsinkielinen opetusmateriaali, joka edistää musiikillisen improvisaation käyttöön ottamista opetuksessa on vähäistä, siksi suuri tavoite tässä opinnäytetyössä on luoda oma opas nimeltään Musiikillisen improvisaation opas aloittelijoille. Opas on tarkoitettu opetuksen lisämateriaaliksi eri soitinryhmien musiikinopettajille. Toteuttaakseni tämän tehtävän, minun tutkimuskysymykseni ovat:
Miten kitaransoitonopettajat voivat helposti ymmärrettävällä tavalla ottaa käyttöön musiikillista improvisaatiota kitaratuntien yhteydessä?
Mitä esteitä voi esiintyä oppituntien improvisaatiohetkissä ja kuinka niitä ratkaistaan?
Vastatakseni tutkimuskysymyksiin olen lukenut olennaista kirjallisuutta ja koonnut löydöistä musiikillisen improvisaation harjoituksia. Olen testannut näitä harjoituksia kenttätutkimuksessa, missä tiedonhankinnan menetelmä on ollut osallistuva havainnointi. Tutkimuksen lähestymistapa on siksi ollut hermeneuttis-etnografinen. Kenttätutkimus kesti kolme kuukautta keväällä 2021 kahdessa musiikkiopistossa Pohjanmaalla. Tutkimuksessa keskityttiin nuoriin klassisiin kitaristeihin, jotka osallistuivat oppitunteihin yksittäin ja ryhmänä.
Tutkimuksen tulos viittaa lähtökohtiin, jotka edistävät musiikillisen improvisaation käyttöön ottamista opetuksessa, mm., että on hyvää toistaa harjoituksia monta kertaa, että on tärkeää antaa selkeitä ohjeita ja että oppilas saa rajoitetun tai rajoittamattoman määrän säveleitä riippuen improvisaatioharjoituksen luonteesta. Muutamia esteitä esiintyi, kun ohjeet olivat epäselviä tai kun lähtökohtien aiheet olivat liian abstrakteja. Näitä esteitä ratkaistiin opettajan näyttämillä esimerkeillä ja keskustelemalla oppilaan kanssa, jolloin yhdessä ymmärrettävä aloituskohta löydettiin.
Miten kitaransoitonopettajat voivat helposti ymmärrettävällä tavalla ottaa käyttöön musiikillista improvisaatiota kitaratuntien yhteydessä?
Mitä esteitä voi esiintyä oppituntien improvisaatiohetkissä ja kuinka niitä ratkaistaan?
Vastatakseni tutkimuskysymyksiin olen lukenut olennaista kirjallisuutta ja koonnut löydöistä musiikillisen improvisaation harjoituksia. Olen testannut näitä harjoituksia kenttätutkimuksessa, missä tiedonhankinnan menetelmä on ollut osallistuva havainnointi. Tutkimuksen lähestymistapa on siksi ollut hermeneuttis-etnografinen. Kenttätutkimus kesti kolme kuukautta keväällä 2021 kahdessa musiikkiopistossa Pohjanmaalla. Tutkimuksessa keskityttiin nuoriin klassisiin kitaristeihin, jotka osallistuivat oppitunteihin yksittäin ja ryhmänä.
Tutkimuksen tulos viittaa lähtökohtiin, jotka edistävät musiikillisen improvisaation käyttöön ottamista opetuksessa, mm., että on hyvää toistaa harjoituksia monta kertaa, että on tärkeää antaa selkeitä ohjeita ja että oppilas saa rajoitetun tai rajoittamattoman määrän säveleitä riippuen improvisaatioharjoituksen luonteesta. Muutamia esteitä esiintyi, kun ohjeet olivat epäselviä tai kun lähtökohtien aiheet olivat liian abstrakteja. Näitä esteitä ratkaistiin opettajan näyttämillä esimerkeillä ja keskustelemalla oppilaan kanssa, jolloin yhdessä ymmärrettävä aloituskohta löydettiin.