Hoitajana vanhustyössä : kokemukset alalle hakeutumiseen ja sitoutumiseen vaikuttavista tekijöistä

Abstract

Väestörakenteen muutokset haastavat terveydenhuoltoa, edessä on uudenlainen hoitajapula, johon vanhustenhoidonpuolella vaikuttaa muiden tekijöiden lisäksi uusi hoitajamitoituksen voimaantulo sekä kotihoitoa koskeva lakiesitys siitä, että kotihoitoa olisi järjestettävä ympärivuorokautisesti. Vanhusten hoitotyön julkisuuskuva on heikentänyt alalle hakeutumista, ja myös alalla työskentelevien työn jättämisaikeiden on todettu lisääntyneen viime aikoina. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata tekijöitä, jotka vaikuttavat hoitohenkilökunnan hakeutumiseen ja sitoutumiseen vanhusten hoitotyössä sekä saada tietoa alan vetovoimaan vaikuttavista tekijöistä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla henkilökunnan sitoutumista ja hakeutumista vanhusten hoitotyöhön voidaan kehittää. Tutkimus toteutettiin Pirkanmaan yhden kaupungin perusterveydenhuollon vanhustyön hoitajille tätä varten luodulla kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 12 vanhustyössä työskentelevää hoitajaa. Saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että hakeutuminen vanhusten hoitotyöhön tapahtui myönteisten kokemusten kautta. Vastaajat kokivat, että vanhusten hoitotyön sisältöön tutustuttiin tiedostamattomasti tai vanhusten hoitotyöhön ajauduttiin myönteisten kokemusten kautta. Saatujen tulosten mukaan vastaajat kokivat, että vanhusten hoitotyöhön sitoutumiseen vaikuttivat hyvät johtamistaidot, työympäristö, vaikuttamisen mahdollisuudet sekä työn imu. Lisäksi tulokset osoittivat, että vanhusten hoitotyön vetovoimaan voidaan vaikuttaa palkitsemisella, vanhustyön julkisuuskuvalla, riittävällä henkilöstöresursoinnilla sekä autonomialla työssä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nuorille sekä uusille tuleville työntekijöille tulisi luoda mahdollisuuksia monipuolisesti tutustua vanhustyöhön ja näin vahvistaa hakeutumista alalle ja vähentää tulevaa hoitajapulaa. Lisäksi johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei työntekijöiden sitoutuminen tai halu työskennellä vanhusten hoitotyössä ole niinkään ongelma. Tulosten perusteella voidaan todeta ennemminkin se, että vanhusten hoitotyön mielikuvaa tulisi ensisijaisesti vahvistaa ja julkisuuskuvaa muuttaa positiivisemmaksi alan kielteisen vaikutelman katkaisemiseksi. Jatkossa voisi olla mielenkiintoista tutkia alalta pois siirtyneiden hoitajien kokemuksia. Tutkimus voitaisiin toteuttaa myös laajempana määrällisenä tutkimuksena, jolloin työelämän sukupolvien erilaiset näkemykset voitaisiin erotella ja saataisiin yleistettävämpää tietoa.