”Ei se lapsi vaan tuu sun kotii ja sit sä halaat sen - - ehjäksi”: perhehoitajien kokemuksia lastensuojelun perhehoidosta
Holkko, Nina (2021)
Holkko, Nina
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021110319257
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021110319257
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli luoda uutta tietoa lastensuojelun perhehoidosta ja perhehoitajuuden roolista yhteiskunnassamme perhehoitajien kokemustietoa hyödyntäen. Tutkimuksessa selvitettiin perhehoitajien motiiveja ryhtyä sijaisperheeksi, perhehoitajalta edellytettyjä valmiuksia perhehoitajana toimimiseen sekä kokemuksia siitä, mitä sijaisvanhemmuus on merkinnyt perhehoitajille henkilökohtaisesti ja mitä haasteita perhehoitajuuteen on liittynyt. Lisäksi tutkimus tuo esille perhehoidon kehittämiskohtia.
Lastensuojelun perhehoito määriteltiin ensisijaiseksi sijaishuollon muodoksi laitoshuoltoon nähden vuonna 2012. Perhehoidolla on merkittävä paikkansa sijoitettujen lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen turvallisessa tukemisessa, mutta sijaisperheistä on pulaa. Myös perhehoitoa koskevaa tutkimusta kaivataan lisää, ja perhehoidon tutkiminen on erittäin ajankohtaista.
Työn tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla 10.4.2021-29.4.2021. Teemahaastattelujen pohjana toimi teemahaastattelurunko. Tutkimukseen osallistui 7 perhehoitajaa eri puolilta Etelä-Pohjanmaata ja he ohjautuivat haastatteluun yhteistyötahon Nuorten Ystävät ry:n kautta. Kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimustuloksina saatiin, että motiiveina koettiin auttamisen halu, lapsirakkaus, henkilökohtaiset kokemukset ja kokemus yhteiskunnallisen hyödyn antamisesta. Valmiuksina nähtiin oman elämäntilanteen tasapainoisuus, empatiakyky, eri näkökulmien ymmärrys, vahvuus, yhteistyötaidot, tunnetaidot ja PRIDE-valmennus. Merkityksellisinä asioina koettiin pienet onnistumisen kokemukset, suhteen luominen sijoitettuun lapseen, lapsen eheytyminen ja kehittyminen, yhteiskunnallisen ymmärryksen kasvaminen sekä riittävä tuki, erityisesti Nuorten Ystävien perhehoitopalvelujen tarjoama tuki. Haasteiksi kuvattiin sijoitettujen käytöshäiriöt, vaikea suhde biologisiin huoltajiin tai sijoitetun lapsen sukuun, riittämätön tuki, vaitiolovelvollisuuden tuomat rajoitteet ja epävarmuuden tunteet. Kehittämiskohteiksi kuvattiin tuen lisääminen sosiaalityöntekijöiltä, palkkioiden pienuus, työn arvostuksen lisääminen sekä perhehoidon markkinointiin ja tiedottamiseen liittyvä resurssimäärän pienuus.
Lastensuojelun perhehoito määriteltiin ensisijaiseksi sijaishuollon muodoksi laitoshuoltoon nähden vuonna 2012. Perhehoidolla on merkittävä paikkansa sijoitettujen lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen turvallisessa tukemisessa, mutta sijaisperheistä on pulaa. Myös perhehoitoa koskevaa tutkimusta kaivataan lisää, ja perhehoidon tutkiminen on erittäin ajankohtaista.
Työn tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla 10.4.2021-29.4.2021. Teemahaastattelujen pohjana toimi teemahaastattelurunko. Tutkimukseen osallistui 7 perhehoitajaa eri puolilta Etelä-Pohjanmaata ja he ohjautuivat haastatteluun yhteistyötahon Nuorten Ystävät ry:n kautta. Kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimustuloksina saatiin, että motiiveina koettiin auttamisen halu, lapsirakkaus, henkilökohtaiset kokemukset ja kokemus yhteiskunnallisen hyödyn antamisesta. Valmiuksina nähtiin oman elämäntilanteen tasapainoisuus, empatiakyky, eri näkökulmien ymmärrys, vahvuus, yhteistyötaidot, tunnetaidot ja PRIDE-valmennus. Merkityksellisinä asioina koettiin pienet onnistumisen kokemukset, suhteen luominen sijoitettuun lapseen, lapsen eheytyminen ja kehittyminen, yhteiskunnallisen ymmärryksen kasvaminen sekä riittävä tuki, erityisesti Nuorten Ystävien perhehoitopalvelujen tarjoama tuki. Haasteiksi kuvattiin sijoitettujen käytöshäiriöt, vaikea suhde biologisiin huoltajiin tai sijoitetun lapsen sukuun, riittämätön tuki, vaitiolovelvollisuuden tuomat rajoitteet ja epävarmuuden tunteet. Kehittämiskohteiksi kuvattiin tuen lisääminen sosiaalityöntekijöiltä, palkkioiden pienuus, työn arvostuksen lisääminen sekä perhehoidon markkinointiin ja tiedottamiseen liittyvä resurssimäärän pienuus.