ORTOGERIATRISEN OSASTON KUNTOUTUSTOIMINNAN NYKYTILA JA KEHITTÄMINEN : Moniammatillisen henkilökunnan näkökulma

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Hatanpään sairaalan osasto A3:n moniammatillisen henkilökunnan käsityksiä yksikön tämänhetkisen kuntoutustoiminnan tilasta ja tuoda esille henkilökunnan ajatuksia sen kehittämisestä. Saatuja tuloksia on jatkossa mahdollisuus käyttää osastotyön toimintaa suunniteltaessa. Taustalla vaikutti vuodenvaihteessa 2010–2011 tapahtunut profiilimuutos ortopedisestä osastosta kuntoutuspainotteiseksi ortogeriatriseksi osastoksi.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin avoimin kysymyksin kyselylomakkeilla. Analysointi suoritettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Toimeksiantajana oli Tampereen kaupungin Hatanpään sairaalan osasto A3.

Opinnäytetyötulosaineisto oli kysymysten laajuuden vuoksi runsas. Kuntoutustoiminnan nykytilaa vahvistavana nähtiin muun muassa motivoitunut ja ammattitaitoinen henkilökunta. Keskeisimmät haasteetkin löytyivät henkilökunnan asenteista ja osaamisesta. Esimerkiksi potilaan hoitoon ja kuntoutukseen liittyvien suunnitelmien koettiin viivästyvän ja moniammatillisuuden hyödyntämisessä todettiin puutteita. Kehittämisajatukset olivat realistisia ja toteutettavissa olevia. Asiakaslähtöisyyden kehittämisen edellytyksenä pidettiin työympäristöön sijoittuvaa koulutusta. Moniammatillisuutta potilaan toimintakyvyn arvioinnissa ehdotettiin kehitettävän muun muassa eri ammattiryhmien välistä arvostusta ja vuorovaikutusta lisäämällä. Kuntoutussuunnitelman käyttöönoton ja siten kuntoutuksen jatkuvuuden takaamiseksi esitettiin helposti seurattavaa ja jatkokuntoutuksessa hyödynnettävää, huolellisesti kirjattua kuntoutussuunnitelmaa, josta olisi dokumentti myös potilaalla. Jatkohoitoon siirryttäessä huomiota toivottiin kiinnitettävän muun muassa suullisen informaation tärkeyteen silloin, kun ollaan yhteydessä niin omaisten kuin kotihoidon henkilöstön kanssa.

Jatkotutkimusaiheina olisi mielenkiintoista selvittää asiaa potilasnäkökulmasta sekä tehdä sama kysely henkilökunnalle parin vuoden päästä tuloksia verraten.

The aim of this Bachelor’s thesis was to chart the multi-professional personnel’s conceptions regarding the current status of rehabilitative operations in specialist medical care department A3 in Hatanpää Hospital. Another goal was to clarify the personnel’s ideas for improvements of rehabilitative operations, which can be utilised when developing the operations further. One additional reason for producing this thesis was the profile change of A3 from orthopedics to an orthogeriatric department focused on rehabilitation.

In this thesis, a qualitative case study research method was used. The data were gathered with a questionnaire which included open-ended questions to the personnel. A theory-driven content analysis was conducted on the collected data. The assignment for this thesis was given by Hatanpää Hospital.

The questionnaires resulted in a large amount of data due to the broad nature of questions included. A motivated and professional personnel was seen as a significant factor in the current status and the future improvements of rehabilitative operations, but the personnel was also considered as the main challenge. Unnecessary delays in patients’ rehabilitative plans and treatment and utilising multi-professionalism were perceived as areas for improvement. The development ideas presented were realistic to be implemented. One prerequisite to improve client-oriented work was training and education in the actual working environment. Increasing the collaboration and awareness between different professions involved was expected to improve the efficiency of rehabilitative evaluation, planning, and implementation. To ensure proper rehabilitative planning and continuous implementation, proposals were made for documenting the plan and the related progress, and making them accessible for the patients. This way, the plan could also be utilised in further rehabilitation. When transferring to follow-up treatment, the importance of informative verbal communication was highlighted in communication with home care personnel and relatives.

For future research, it would be interesting to do a similar analysis from the perspective of the patients. Also, the questionnaire used could be administered to the personnel after one or two years, and the results could be compared to the ones received and analysed in this thesis.