Ikäihmisen palvelutarve: mistä huoli nousee?

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää miten ikääntyneiden palvelutarpeesta tehdyt ilmoitukset näyttäytyvät geronomien näkökulmasta. Sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen ikääntyneestä voi tehdä kuka tahansa, jos on herännyt huoli ikääntyneen kyvystä huolehtia itsestään, terveydestään tai turvallisuudestaan. Viranomaisilla on velvollisuus selvittää jokainen huoli-ilmoitus ja arvioida ikääntyneen tuen tarve.

Tutkimuksen toteutin kohdistamalla kyselyn geronomeille, jotka käsittelevät työssään huoli-ilmoituksia. Tavoitteenani oli selvittää geronomien erilaisia kokemuksia käsitellessään ilmoituksia ikääntyneiden palvelutarpeista.

Huoli-ilmoituksen teko on yksi keino välittää läheisestä, mikäli huoli nousee ikääntyneestä ihmisestä. Palvelutarve on yksilöllistä jokaisen ikääntyneen kohdalla. Palvelujen saamiseen vaikuttavat ikääntyneen oma toimintakyky ja lisäksi palvelu- ja kuntakohtaiset kriteerit.

The purpose of my thesis was to investigate notifications about the service needs of older people from the perspective of geronoms. Anyone can report an elderly person in accordance with theSocial Welfare Act if concerns have been raised about the elderly person's ability to take care of themselves, their health, or their safety.

The authorities have a duty to clarify every report of concern and to assess the need for support for the elderly. The study was carried out by targeting geronomes who deal with worry notifications in their work. The aim was to study the different experiences of geronoms when dealing with notifications about the service needs of older people.

Submitting a worry report is one way of caring about a loved one if concern arises about an elderly person. The need for services is individual for every elderly person. Access to services is influenced by the elderly's own functional capacity, as well as by service and municipality-specific criteria.