Kuoleman toteamisen käytännöt ensihoidossa Kymsoten alueella

Abstract

Suomessa kuolee vuosittain n. 50 000 ihmistä. Ensihoitajat kohtaavat työssään kaikista viranomaisista eniten kuolemantapauksia. Kuolemantapaukset vaativat moniammatillista yhteistyötä eri viranomaisten kanssa ja yhteistyö varsinkin poliisin kanssa on välttämätöntä. Kuolemantapauksiin liittyy lakeja ja asetuksia, joiden mukaan tilanteissa kuuluisi toimia. Käytännön kokemukset kentältä kuitenkin kertovat, että lait ja asetukset eivät enää välttämättä ole ajan tasalla, ja ne saattavat aiheuttaa ristiriitoja sekä eettisiä ongelmia. Lain kirjaimellinen noudattaminen saattaa monilla alueilla olla mahdotonta.

Nykytilanteessa lain mukaan kuoleman voi todeta ainoastaan lääkäri ja vasta kuoleman toteamisen jälkeen vainaja voidaan siirtää säilytystiloihin. Useilla alueilla lääkärin ei kuitenkaan ole mahdollista saapua tapahtumapaikalle toteamaan kuolemaa. Alueelliset ohjeistukset kuolemantapauksiin liittyen saattavat vaihdella. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata kuoleman toteamisen käytäntöjä ja tavoitteena on että Poliisihallitus voi saadun tiedon perusteella kehittää ohjeistustaan.

Teemahaastattelun teemoiksi muodostui neljä eri teemaa: ensihoidon käytännöt kuolemantapauksissa, vainajan kuljetukset, viranomaisyhteistyö ja lääkärin kanssa toteutunut yhteistyö. Jokaisessa teemassa ensihoidon käytännöissä oli kirjavuutta, kun niitä verrattiin annettuihin ohjeistuksiin. Kymsote ohjeistaa ensihoitajia olemaan yhteydessä hätälinjan kautta poliisipartioon, mutta käytännössä myös Virve-viranomaisradiopuhelinta käytetään yhteyden pidossa. Vainajan kuljetuksen tilaaminen jää lähes aina poliisin tilattavaksi ja poliisi saatetaan kutsua paikalle, vaikka tehtävä ei kuuluisi heille. Viranomaisyhteistyö koettiin sujuvaksi, roolijako ja tilanneraportin antaminen ovat olleet tehtävillä selviä. Kirjauksen sujuvuuteen haastatteluissa annettiin kehitysehdotuksia. Valviran ohjeistuksessa lääkärin pitäisi suorittaa ulkoinen ruumiin tarkastus vainajalle, mikä ei tehtävillä toteudu. Kuoleman virallista toteamista ei tehdä, vaan vasta sairaalassa, kun vainaja siirretään kylmiöön. Pienestä tutkimusjoukosta huolimatta haastatteluiden materiaalissa toistui samankaltaiset toimintatavat pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että ensihoitajat tuntevat alueen käytännöt ja noudattavat niitä hyvin.

Hallituksen tekemä esitys voi tuoda tulevaisuudessa muutoksia kuoleman toteamisen käytäntöihin ja auttaa myös käytäntöjen yhtenäistämisessä.

Every year, approximately 50,000 people die in Finland. Out of all authorities, paramedics face most death cases. In those cases, it is necessary to work as a part of a multi-professional team and to co-operate with other authorities, especially with the police. There are laws and regulations about death cases which create the guidelines to operate with. All authorities, including paramedics should follow those laws and regulations. Practical experience of daily fieldwork reveals that those laws might not be up-to-date and they can also cause contradictions and ethical issues. Following the law precisely can be impossible in many regions.

Currently, the law says that only a medical doctor can perform the official definition of death and until that, the body cannot be transferred to the morgue. In many areas, the doctor may not be able to arrive at the scene. Regional instructions of these situation may vary. The purpose of this thesis is to research and clarify the instructions and the current situation in the area of the joint municipal authority for Kymenlaakso social and health services. The goal is that the National Police Board can benefit from the results.

The study had four different themes in thematic interview: paramedic practices in cases of death, body transportations, cooperation with authorities and cooperation with doctors. We compared paramedic practices with the guidelines provided. In each theme, paramedic practices did not fully meet the guidelines provided. Ordering the transportation of the deceased is almost always left to the police and the police may be called to the task, even if the task does not belong to them. Cooperation between authorities was perceived to be smooth, and the division of roles and the submission of a progress report have been clear.

The interviews provided suggestions for improvement in report writing. The task does not include an external examination of the deceased by a doctor, which is included in National supervisory authority for welfare and health´s instructions. The official definition of death is not made during the task. Death is noted when the deceased is transported to refrigeration. Despite the small number of interviewees, similar procedures occurred repeatedly in the interviews, with a few exceptions. The conclusion can be that paramedics are familiar with the practices in the area and usually follow the instructions.