Luonnon vaikutus sykevälivaihteluun ja koettuun palautumiseen työikäisillä : kvantitatiivinen tapaustutkimus
Katainen, Aliisa; Karvinen, Laura (2021)
Katainen, Aliisa
Karvinen, Laura
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111220163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111220163
Tiivistelmä
Työikäisten psyykkinen kuormittuneisuus on kasvanut viime vuosina, esimerkiksi työstressi on lisääntynyt työelämän paineiden kasvun vuoksi. Työstressillä on negatiivisia vaikutuksia yksilön terveyteen ja hyvinvointiin, jonka lisäksi se aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnan tasolla. Luonnolla on tutkitusti positiivisia terveysvaikutuksia niin psyykkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Jo lyhytkestoinen luontoaltistus vaikuttaa alentavasti verenpaineeseen, sykkeeseen ja aktivoi parasympaattista hermostoa lisäten sykevälivaihtelua. Luonnossa oleskelu edistää psyykkistä terveyttä palauttaen stressistä ja parantaen mielialaa. Ympäristönä luonto on suurimmalle osalle suomalaisista tärkeä. Luonnon vaikutusta sykevälivaihteluun on tutkittu lyhytkestoisissa (1–2 luontoaltistusta) tutkimuksissa, joten tässä tutkimuksessa päädyttiin 10 päivän luontointerventioon.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoa luontoaltistuksen vaikutuksista hyvinvointiin sekä palautumiseen työikäisillä. Tavoitteena oli selvittää, onko toistuvilla luontoaltistuksilla ja luonnossa oleskelulla vaikutusta sykevälivaihteluun ja koettuun palautumiseen työikäisillä. Tutkimukseen osallistuvat olivat työikäisiä opetustehtävissä olevia koehenkilöitä, joilla ei ollut sydän- ja verisuonisairauksia. Sykevälivaihtelua mitattiin 13 vuorokauden ajan Firstbeat- mittauslaitteella ja koettua palautumista Webropol- kyselyllä. Tutkimusprosessin luotettavuutta ohjaa asianmukaisesti tehty tutkimusaineiston keruu, käsittely ja säilytys. Luontoympäristöksi valikoitui kaupunkimetsä ja luonnossa oleskelun rasitustasoksi määriteltiin Borgin asteikolla erittäin tai hyvin kevyt liikunta. Metsässä tuli oleskella yksin ilman lemmikkieläintä ja viihdykettä elektroniikkalaitteesta kuten puhelimesta.
Tutkimuksessa todettiin koetun palautumisen keskiarvon kohentuneen koeryhmällä luontointerventiojaksojen jälkeen. Koetun palautumisen tulokset olivat ristiriidassa fysiologisen palautumisen kanssa, joka saattaa selittyä yksilö- ja ympäristötekijöillä. Luontohetkien palauttavuutta on voinut heikentää suunniteltua raskaampi liikunta, joka oli havaittavissa mittaustuloksista. Luonnon vaikutusta palautumiseen tulisi jatkossa tutkia lisää kontrolloidummassa luontoympäristössä. Psychological stress among working-age people has increased in recent years, for example, work-related stress has increased due to the growing pressures of working life. Work-relates stress has negative effects on the health and well-being of the individual, as well as having costs at the societal level. Nature has been shown to contribute positively to both mental and physical well-being. Even short periods of exposure to nature have a positive effect on blood pressure and heart rate, also activating the parasympathetic nervous system, increasing heart rate variability. Spending time in nature contributes to mental health by helping to recover from stress and improving mood. Nature as an environment is important to the vast majority of Finns. So far, the effect of nature on heart rate variability has been studied in short-term (1–2 nature interventions) studies, and thus, a longer 10-day nature intervention was chosen for this study.
The aim of the thesis was to increase knowledge about the effects of nature exposure on well-being and recovery in working-age people. The aim was to find out whether repeated exposure to nature and time spent in nature has an effect on heart rate variation and subjective recovery in working-age people. The participants were working-aged people in teaching assignments with no history of cardiovascular disease. Heart rate variability was measured for 13 days using a Firstbeat monitor and perceived recovery from work was assessed using a Webropol questionnaire. The reliability of the research process is guided by the proper methods for the collection, handling and storage of the data. The natural environment was selected to be an urban forest and the level of exertion during the stay in nature was defined on the Borg scale as very or most light exercise. The forest was to be visited alone, without pets or entertainment from an electronic device such as mobile phone.
The study found an improvement in the average subjective recovery after the nature intervention periods. The results of subjective recovery were inconsistent with physiological recovery, which may be explained by individual and environmental factors. The recovery from nature interventions may have been impaired by heavier exercise than originally intended, which was evident in the measurement results. The effect of nature on recovery should be further investigated in a more controlled natural environment.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoa luontoaltistuksen vaikutuksista hyvinvointiin sekä palautumiseen työikäisillä. Tavoitteena oli selvittää, onko toistuvilla luontoaltistuksilla ja luonnossa oleskelulla vaikutusta sykevälivaihteluun ja koettuun palautumiseen työikäisillä. Tutkimukseen osallistuvat olivat työikäisiä opetustehtävissä olevia koehenkilöitä, joilla ei ollut sydän- ja verisuonisairauksia. Sykevälivaihtelua mitattiin 13 vuorokauden ajan Firstbeat- mittauslaitteella ja koettua palautumista Webropol- kyselyllä. Tutkimusprosessin luotettavuutta ohjaa asianmukaisesti tehty tutkimusaineiston keruu, käsittely ja säilytys. Luontoympäristöksi valikoitui kaupunkimetsä ja luonnossa oleskelun rasitustasoksi määriteltiin Borgin asteikolla erittäin tai hyvin kevyt liikunta. Metsässä tuli oleskella yksin ilman lemmikkieläintä ja viihdykettä elektroniikkalaitteesta kuten puhelimesta.
Tutkimuksessa todettiin koetun palautumisen keskiarvon kohentuneen koeryhmällä luontointerventiojaksojen jälkeen. Koetun palautumisen tulokset olivat ristiriidassa fysiologisen palautumisen kanssa, joka saattaa selittyä yksilö- ja ympäristötekijöillä. Luontohetkien palauttavuutta on voinut heikentää suunniteltua raskaampi liikunta, joka oli havaittavissa mittaustuloksista. Luonnon vaikutusta palautumiseen tulisi jatkossa tutkia lisää kontrolloidummassa luontoympäristössä.
The aim of the thesis was to increase knowledge about the effects of nature exposure on well-being and recovery in working-age people. The aim was to find out whether repeated exposure to nature and time spent in nature has an effect on heart rate variation and subjective recovery in working-age people. The participants were working-aged people in teaching assignments with no history of cardiovascular disease. Heart rate variability was measured for 13 days using a Firstbeat monitor and perceived recovery from work was assessed using a Webropol questionnaire. The reliability of the research process is guided by the proper methods for the collection, handling and storage of the data. The natural environment was selected to be an urban forest and the level of exertion during the stay in nature was defined on the Borg scale as very or most light exercise. The forest was to be visited alone, without pets or entertainment from an electronic device such as mobile phone.
The study found an improvement in the average subjective recovery after the nature intervention periods. The results of subjective recovery were inconsistent with physiological recovery, which may be explained by individual and environmental factors. The recovery from nature interventions may have been impaired by heavier exercise than originally intended, which was evident in the measurement results. The effect of nature on recovery should be further investigated in a more controlled natural environment.