Virtuaalinen valopöytä
Lehtorinne, Petteri (2021)
Lehtorinne, Petteri
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111820571
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111820571
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä perehdyttiin mittapään toiminnan kehittämiseen ja hyödyntämättömän potentiaalin käyttöönottoon Heinolan NSSC-flutingtehtaan kartonkikoneella. Tavoitteena oli saada toistaiseksi hyödyntämättömälle mittapään topografianturille jokin järkevä käyttökohde, joka toisi lisäarvoa tehtaan toiminnalle.
Tietoa mittapäästä, tehtaan IT-järjestelmistä ja työssä hyödyllisistä työkaluista lähdettiin hakemaan tehtaan omalta henkilökunnalta sekä Heinolassa työskenteleviltä Valmetin työntekijöiltä. Opinnäytetyötä alettiin työstää saadun tiedon pohjalta ja erilaisten teknisten ongelmien kohdalla pohdittiin yhdessä, kuinka niiden suhteen olisi järkevää edetä.
Mittapään topografianturille löydettiin järkevä käyttökohde, joka on kuorien ja muiden vieraspartikkeleiden tunnistaminen kartonkiradasta. Topografianturin ottamista kuvista oli tarkoitus rakentaa päivittyvää kuvaa kartonkiradasta, ikään kuin näytteiden tarkasteluun tehty valopöytä, mutta virtuaalisessa muodossa. Lisäksi virtuaalisen valopöydän kuvista oli tarkoitus saada dataa, joka voitaisiin kuvaajan muodossa asettaa näkymään tehtaan käyttämälle verkkoalustalle ja näin saada näkymään tehtaan eri valvomoissa.
Vaikka toteutus hieman yksinkertaistui, työssä päästiin haluttuun ja toimivaan lopputulokseen. Mittapään toistaiseksi käyttämättömälle topografianturille löydettiin käyttökohde ja anturin ottamista kuvista saatiin otettua jatkuvasti päivittyvää dataa, joka saatiin näkymään tehtaan verkkoalustalla ja valvomoissa. Alkuperäinen idea koko kartonkiradan kattavasta ja päivittyvästä virtuaalisesta valopöydästä kuitenkin kariutui ajallisten resurssien loppumiseen.
Tietoa mittapäästä, tehtaan IT-järjestelmistä ja työssä hyödyllisistä työkaluista lähdettiin hakemaan tehtaan omalta henkilökunnalta sekä Heinolassa työskenteleviltä Valmetin työntekijöiltä. Opinnäytetyötä alettiin työstää saadun tiedon pohjalta ja erilaisten teknisten ongelmien kohdalla pohdittiin yhdessä, kuinka niiden suhteen olisi järkevää edetä.
Mittapään topografianturille löydettiin järkevä käyttökohde, joka on kuorien ja muiden vieraspartikkeleiden tunnistaminen kartonkiradasta. Topografianturin ottamista kuvista oli tarkoitus rakentaa päivittyvää kuvaa kartonkiradasta, ikään kuin näytteiden tarkasteluun tehty valopöytä, mutta virtuaalisessa muodossa. Lisäksi virtuaalisen valopöydän kuvista oli tarkoitus saada dataa, joka voitaisiin kuvaajan muodossa asettaa näkymään tehtaan käyttämälle verkkoalustalle ja näin saada näkymään tehtaan eri valvomoissa.
Vaikka toteutus hieman yksinkertaistui, työssä päästiin haluttuun ja toimivaan lopputulokseen. Mittapään toistaiseksi käyttämättömälle topografianturille löydettiin käyttökohde ja anturin ottamista kuvista saatiin otettua jatkuvasti päivittyvää dataa, joka saatiin näkymään tehtaan verkkoalustalla ja valvomoissa. Alkuperäinen idea koko kartonkiradan kattavasta ja päivittyvästä virtuaalisesta valopöydästä kuitenkin kariutui ajallisten resurssien loppumiseen.
