Kolme-viisi-vuotiaiden lasten kehotunnekasvatus varhaiskasvatuksessa
Koutonen, Julia (2021)
Koutonen, Julia
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111820605
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111820605
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, kuinka tunnettu käsite varhaiskasvatuksen kehotunnekasvatus on varhaiskasvatuksessa ja millaisia mielikuvia ja ajatuksia varhaiskasvattajilla herää aiheeseen liittyen. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kokemuksia varhaiskasvattajilla liittyy oman lapsuuden kehotunne- ja seksuaalikasvatukseen ja millaisia vaikutuksia näillä kokemuksilla on siihen, millaisia kehotunnekasvatuksen tuottajia he ovat itse tänä päivänä. Tarkoituksena oli myös tuoda uutta tietoa kehotunnekasvatuksesta ja sen vaikutuksesta esimerkiksi itsetuntoon yhteistyöpäiväkodilleni sekä muille opinnäytetyöni lukijoille.
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä toimi teemahaastattelut. Tutkimukseen osallistui viisi varhaiskasvattajaa Steinerpäiväkoti Pajulinnusta ja dokumentoitua kirjallista haastattelumateriaalia saatiin yhteensä 35 sivua. Haastattelut toteutettiin 30.9.-1.10.2021 ja aineiston analyysimenetelmä oli teemoittelu. Tutkimuksen pääteemoja olivat varhaiskasvattajien näkemys siitä, mitä kehotunnekasvatus on, kehotunnekasvatuksen toteuttaminen varhaiskasvatuksen arjessa, varhaiskasvattajien omat kokemukset ja tuntemukset kehotunnekasvatuksesta omassa lapsuudessa ja niiden vaikutus nykyhetkeen, sekä varhaiskasvatuksen kehotunnekasvatuksen kehittäminen Steinerpäiväkoti Pajulinnussa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kehotunnekasvatus on vielä varhaiskasvatuksessa melko vieras käsite ja että varhaiskasvattajat toivovat aiheeseen kovasti lisää koulutusta. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että suurin este kehotunnekasvatuksen toteuttamiselle on aiheeseen liittyvä tiedon puute. Tutkimustuloksista ilmenee myös käytännön esimerkkejä siitä, kuinka haitallisesti häpeän tunteen siirtäminen lapseen ja oman kehon tutkimiseen voi vaikuttaa yksilöön vielä pitkälle aikuisikään saakka. Tutkimuksessa saatiin konkreettista tietoa kehotunnekasvatuksesta ja syitä sille, minkä vuoksi on niin tärkeää pyrkiä katkaisemaan omaan kehoon ja ihmisen seksuaalisuuteen liittyviä ylisukupolvisia häpeän tuntemuksia.
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä toimi teemahaastattelut. Tutkimukseen osallistui viisi varhaiskasvattajaa Steinerpäiväkoti Pajulinnusta ja dokumentoitua kirjallista haastattelumateriaalia saatiin yhteensä 35 sivua. Haastattelut toteutettiin 30.9.-1.10.2021 ja aineiston analyysimenetelmä oli teemoittelu. Tutkimuksen pääteemoja olivat varhaiskasvattajien näkemys siitä, mitä kehotunnekasvatus on, kehotunnekasvatuksen toteuttaminen varhaiskasvatuksen arjessa, varhaiskasvattajien omat kokemukset ja tuntemukset kehotunnekasvatuksesta omassa lapsuudessa ja niiden vaikutus nykyhetkeen, sekä varhaiskasvatuksen kehotunnekasvatuksen kehittäminen Steinerpäiväkoti Pajulinnussa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kehotunnekasvatus on vielä varhaiskasvatuksessa melko vieras käsite ja että varhaiskasvattajat toivovat aiheeseen kovasti lisää koulutusta. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että suurin este kehotunnekasvatuksen toteuttamiselle on aiheeseen liittyvä tiedon puute. Tutkimustuloksista ilmenee myös käytännön esimerkkejä siitä, kuinka haitallisesti häpeän tunteen siirtäminen lapseen ja oman kehon tutkimiseen voi vaikuttaa yksilöön vielä pitkälle aikuisikään saakka. Tutkimuksessa saatiin konkreettista tietoa kehotunnekasvatuksesta ja syitä sille, minkä vuoksi on niin tärkeää pyrkiä katkaisemaan omaan kehoon ja ihmisen seksuaalisuuteen liittyviä ylisukupolvisia häpeän tuntemuksia.