Asuinhuoneiston vuokrasopimuksen laatiminen: sopimusehdot
Åman, Teea (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112120865
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112120865
Tiivistelmä
Vuokralla asuminen yleistyy Suomessa vuosi vuodelta. Vuonna 2019 vuokralla asui 1,5 miljoonaa henkilöä. Kymmenessä vuodessa vuokralla asuminen on yleistynyt erityisesti yksin asuvien keskuudessa.
Asuntosijoittamisen suosio on myös lisääntynyt yksityishenkilöiden keskuudessa. Suomessa on 300 000 vuokra-asuntoa, joita vuokraavat yksityishenkilöt. Vuokra-asumiseen liittyvät asiat ovatkin alati ajankohtaisia.
Työn tarkoituksena oli selventää asuinhuoneistojen vuokrasopimuksien sisältöjä ja selvittää vuokrasopimuksiin usein kirjattujen ehtojen merkitystä ja niiden laillisuutta. Tarkoituksena oli myös painottaa mikä merkitys on sillä, että joitakin ehtoja ei sisällytetä vuokrasopimukseen lainkaan. Asuinhuoneistojen vuokrauksesta on säädetty oma lakinsa, joka tuli voimaan vuonna 1995.
Työ toteutettiin kvalitatiivisena sekä oikeusdogmaattisena tutkimuksena. Lähteinä käytettiin asuinhuoneistojen vuokrauksesta annettua lakia, tuomioistuinten ratkaisuja, kuluttajariitalautakunnan antamia suosituksia sekä oikeuskirjallisuutta.
Asuntosijoittamisen suosio on myös lisääntynyt yksityishenkilöiden keskuudessa. Suomessa on 300 000 vuokra-asuntoa, joita vuokraavat yksityishenkilöt. Vuokra-asumiseen liittyvät asiat ovatkin alati ajankohtaisia.
Työn tarkoituksena oli selventää asuinhuoneistojen vuokrasopimuksien sisältöjä ja selvittää vuokrasopimuksiin usein kirjattujen ehtojen merkitystä ja niiden laillisuutta. Tarkoituksena oli myös painottaa mikä merkitys on sillä, että joitakin ehtoja ei sisällytetä vuokrasopimukseen lainkaan. Asuinhuoneistojen vuokrauksesta on säädetty oma lakinsa, joka tuli voimaan vuonna 1995.
Työ toteutettiin kvalitatiivisena sekä oikeusdogmaattisena tutkimuksena. Lähteinä käytettiin asuinhuoneistojen vuokrauksesta annettua lakia, tuomioistuinten ratkaisuja, kuluttajariitalautakunnan antamia suosituksia sekä oikeuskirjallisuutta.