Perehdyttämisen vaikutus kätilön ja sairaanhoitajan työmotivaatioon

Abstract

Opinnäytetyön aiheen valintaan vaikutti kiinnostuksemme perehdytyksen merkityksestä hoitajan työmotivaation ylläpitämiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kyselytutkimuksen avulla työpaikan perehdytyksen suunnitelmallisuutta sekä saada tietoa siitä, mitkä tekijät perehdytyksessä vahvistavat ja mitkä heikentävät hoitajien työmotivaatiota. Tavoitteena oli tuottaa tietoa perehdyttämisestä ja saada ideoita perehdytyskäytäntöjen kehittämiseksi.

Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka lähetettiin kahdelle terveydenhuollon organisaation yksikölle. Kyselyyn vastasi 28 työntekijää. Kyselytutkimuksen toteutus vastasi asettamiimme tutkimuskysymyksiin.

Tulosten mukaan perehdyttäminen oli jossain määrin suunnitelmallista. Hyvän perehdyttämisen koettiin sitouttavan työpaikkaan ja sitä kuvailtiin sanoilla yksilöllinen ja kontrolloitu. Lähes kaikki vastaajat kokivat perehdytyksen ammatillisesti hyväksi. Vastaajat kokivat, että työntekijän ottaminen mukaan yksilöllisen perehdytyksen suunnitteluun ja aikaisemman työkokemuksen huomioiminen perehdytyksen aikana parantavan työmotivaatiota. Hyvä työilmapiiri ja hyvät työpaikan sosiaaliset suhteet perehdytyksen aikana koettiin työmotivaatiota vahvistaviksi.

Johtopäätöksenä nousi vahvasti esille perehdytyksen suunnitelmallisuuden tärkeä osuus perehdytyksen onnistumisessa. Suunnitelmallisen perehdytyksen koettiin alkavan jo ennen työsuhteen alkamista ja jatkuvan mentorointina varsinaisen perehdytysjakson jälkeen. Lisäksi esille nousi henkilökohtaisen perehdytyksen merkityksellisyys sekä koko työyhteisön tuen tärkeys perehdytyksen onnistumiseksi.

Kehittämiskohteiksi nousivat resurssien turvaaminen riittävän pitkälle perehdytykselle ja pitkäjänteinen suunnitelmallisuus kattaen eri osa-alueet. Perehdytyksen toivottiin olevan työntekijän tarpeista lähtevää ja yksilöllistä tavoitteellista valmentamista. Perehdytykselle toivottiin annettavan sille kuuluva arvo. Perehdytyksen tulisi olla säännönmukaista ja tasa-arvoista. Vastausten perusteella kiinnostavaksi jatkotutkimusaiheeksi nousi työyhteisön ilmapiirin vaikutus motivaatioon ja työpaikkaan sitoutumiseen.

The choice of topic for our thesis was influenced by our interest in the importance of orientation in maintaining work motivation. The purpose of the survey was to find out if orientation was systematic and which factors in orientation were strengthening, and which were weakening the work motivation. The aim was to produce information to help develop good orientation practices in our own workplaces.

The survey was distributed as an electronic question and answer form in two separate healthcare organizations. There was a total of 28 respondents.

The results indicated that orientation was often partially planned and not regularly performed in the same way. It was felt that good orientation, described as individual and controlled, makes workers commit to a workplace. Consideration of employee’s individual needs and skills was felt to improve work motivation. Good social relationships and atmosphere during orientation also strengthened work motivation.

The conclusions highlighted that a well-planned orientation is an important factor for a successful orientation. In addition, personal orientation and support from the entire work community were experienced as being important factors.

The main development goals for orientation stood out as securing resources for a long-enough orientation and having a long-term and standardized plan.