Kokoonpanon kehittäminen simuloinnin avulla
Hyttinen, Ari-Pekka (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112922360
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112922360
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli kokoonpanopisteen kehittäminen simuloinnin avulla. Työn tilaaja, Plastep Oy, halusi selvittää tehokkaampia tapoja kokoonpanotyölle sekä kustannuksiin, että aikaan. Tässä työssä tehostamisen mahdollisuutta selvitettiin simuloimalla uusia layoutteja työpisteelle. Tehokkuutta tavoiteltiin soveltamalla Lean-ajattelua.
Opinnäytetyön toteutukseen käytettiin Visual Components ohjelmaa, saman ohjelman virtuaalitodellisuustoimintoa Experienceä ja Solidworks 3d ohjelmaa. Ainoastaan Solidworks oli entuudestaan tuttu ohjelma. Työn tekeminen alkoi siis käytettävän ohjelman opettelulla. Opettelun osana mallinnettiin lähtötilanne vertailupohjaksi esitettäville parannusehdotuksille. Omia esityksiä valmistui kypsäksi asti 5 mallia. Simuloimalla saadut tiedot kerättiin vertailutaulukkoon.
Saatua taulukkoa tutkittaessa käy ilmi eri versioiden tehokkuus alkuperäiseen verrattaessa. Kaksi suunnitelluista malleista tehtiin kahdelle työntekijälle ja kolme yhdelle työntekijälle. Kahden työntekijän mallit olivat alkutilannetta hieman nopeampia ja kustannustehokkaampia. Yhden työntekijän mallit olivat alkutilannetta hitaampia, mutta kustannuksiltaan huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja.
Suunnittelu tehtiin analysoimalla lähtötilannetta ja pyrkimällä mahdollisimman tiiviiseen työpisteeseen. Eri variaatiot simuloitiin ja niistä kerättiin kokoonpa-noajan ja kustannusten suhteelliset tehokkuusluvut. Yksi yhden työntekijän malleista monistettuna kahteen tai useampaan työpisteeseen on selkeästi paras esitetyistä malleista. Asiakkaan päätettäväksi jää esitettyjen tulosten mukaisten työpisteiden käyttöönotto ja jatkokehitys.
Opinnäytetyön toteutukseen käytettiin Visual Components ohjelmaa, saman ohjelman virtuaalitodellisuustoimintoa Experienceä ja Solidworks 3d ohjelmaa. Ainoastaan Solidworks oli entuudestaan tuttu ohjelma. Työn tekeminen alkoi siis käytettävän ohjelman opettelulla. Opettelun osana mallinnettiin lähtötilanne vertailupohjaksi esitettäville parannusehdotuksille. Omia esityksiä valmistui kypsäksi asti 5 mallia. Simuloimalla saadut tiedot kerättiin vertailutaulukkoon.
Saatua taulukkoa tutkittaessa käy ilmi eri versioiden tehokkuus alkuperäiseen verrattaessa. Kaksi suunnitelluista malleista tehtiin kahdelle työntekijälle ja kolme yhdelle työntekijälle. Kahden työntekijän mallit olivat alkutilannetta hieman nopeampia ja kustannustehokkaampia. Yhden työntekijän mallit olivat alkutilannetta hitaampia, mutta kustannuksiltaan huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja.
Suunnittelu tehtiin analysoimalla lähtötilannetta ja pyrkimällä mahdollisimman tiiviiseen työpisteeseen. Eri variaatiot simuloitiin ja niistä kerättiin kokoonpa-noajan ja kustannusten suhteelliset tehokkuusluvut. Yksi yhden työntekijän malleista monistettuna kahteen tai useampaan työpisteeseen on selkeästi paras esitetyistä malleista. Asiakkaan päätettäväksi jää esitettyjen tulosten mukaisten työpisteiden käyttöönotto ja jatkokehitys.