Eroperheiden lasten psyykkinen tukeminen varhaiskasvatuksessa
Hyvärinen, Siiri; Mustonen, Pinja (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021113022598
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021113022598
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, kuinka eroperheiden lapsia tuetaan psyykkisesti varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää työelämäkumppanille mahdollinen henkilöstön lisäkoulutuksen tarve koskien eroperheiden lasten psyykkistä tukemista. Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimi yksityinen palveluntuottaja, jonka kaksi päiväkotia olivat tutkimuksessa mukana.
Tutkimuskysymyksiä olivat: Kuinka eroperheiden lapsia tuetaan psyykkisesti varhaiskasvatuksessa? Millä keinoin varhaiskasvatuksen opettajat tukevat eroperheiden lapsia psyykkisesti? Kokevatko varhaiskasvatuksen opettajat tarvitsevansa lisäkoulutusta eroperheiden lasten psyykkiseen tukemiseen?
Tutkimuksessa on sekä kvalitatiivisen että kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi niin suljettuja, kuin avoimia kysymyksiä. Ensin kysely lähetettiin ainoastaan varhaiskasvatuksen opettajille, mutta vähäisen vastaajamäärän vuoksi tutkimuksen kohderyhmää laajennettiin koko varhaiskasvatuksen henkilöstöön. Lopulta kyselyyn vastasivat kuitenkin ainoastaan varhaiskasvatuksen opettajat, joita oli yhteensä seitsemän.
Lähes kaikki kyselyyn vastanneet olivat kohdanneet viimeisen vuoden aikana eroperheiden lapsia, ja kokivat eroperheiden lapsen psyykkisen tukemisen olennaiseksi työssään. Yleisimpiä esille nousseita lapsen tukemisen keinoja olivat läheisyyden tarjoaminen, tunteiden sanoittaminen, sadut, saduttaminen, taiteen avulla asian käsitteleminen sekä keskustelu aiheesta lapsen ikätason mukaisesti. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, ettei heillä ole riittävästi tietoa tai taitoa eroperheiden lasten psyykkiseen tukemiseen. Kaikki vastaajat kokivat tarvitsevansa lisäkoulutusta aiheeseen liittyen. Erityisesti he toivoivat ohjeita konkreettisiin tukemisen keinoihin, lapsen kohtaamiseen sekä lapsen haastavaan oireiluun.
Tämä opinnäytetyö osoittautui ajankohtaiseksi tutkimukseksi, sillä kerätty aineisto vahvisti eroperheiden lasten yleisyyden varhaiskasvatuksessa.
Tutkimuskysymyksiä olivat: Kuinka eroperheiden lapsia tuetaan psyykkisesti varhaiskasvatuksessa? Millä keinoin varhaiskasvatuksen opettajat tukevat eroperheiden lapsia psyykkisesti? Kokevatko varhaiskasvatuksen opettajat tarvitsevansa lisäkoulutusta eroperheiden lasten psyykkiseen tukemiseen?
Tutkimuksessa on sekä kvalitatiivisen että kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi niin suljettuja, kuin avoimia kysymyksiä. Ensin kysely lähetettiin ainoastaan varhaiskasvatuksen opettajille, mutta vähäisen vastaajamäärän vuoksi tutkimuksen kohderyhmää laajennettiin koko varhaiskasvatuksen henkilöstöön. Lopulta kyselyyn vastasivat kuitenkin ainoastaan varhaiskasvatuksen opettajat, joita oli yhteensä seitsemän.
Lähes kaikki kyselyyn vastanneet olivat kohdanneet viimeisen vuoden aikana eroperheiden lapsia, ja kokivat eroperheiden lapsen psyykkisen tukemisen olennaiseksi työssään. Yleisimpiä esille nousseita lapsen tukemisen keinoja olivat läheisyyden tarjoaminen, tunteiden sanoittaminen, sadut, saduttaminen, taiteen avulla asian käsitteleminen sekä keskustelu aiheesta lapsen ikätason mukaisesti. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, ettei heillä ole riittävästi tietoa tai taitoa eroperheiden lasten psyykkiseen tukemiseen. Kaikki vastaajat kokivat tarvitsevansa lisäkoulutusta aiheeseen liittyen. Erityisesti he toivoivat ohjeita konkreettisiin tukemisen keinoihin, lapsen kohtaamiseen sekä lapsen haastavaan oireiluun.
Tämä opinnäytetyö osoittautui ajankohtaiseksi tutkimukseksi, sillä kerätty aineisto vahvisti eroperheiden lasten yleisyyden varhaiskasvatuksessa.