Elämää elämään Kivipurossa: Näkökulmia yksinäisyyden ehkäisemiseen ja yhteisöllisyyden tunteen rakentamiseen

Abstract

Iäkkäiden ihmisten omat kuvaukset yksinäisyyden kokemuksesta sekä yhteisöllisyydestä tutkimuksen kohteena ovat vielä vähäisiä. Yksinäisyyden kokemus on jokaisella ihmisellä hyvin henkilökohtainen ja erilainen tunne. Ikääntyessä ihmisen toimintakyky ja sosiaaliset suhteet muuttuvat väistämättä. Suuret muutokset elämässä saattavat aiheuttaa yksinäisyyden tunteen. Muutto uuteen ympäristöön voi olla ikääntyneelle hyvin haastavaa. Uusien sosiaalisten suhteiden luominen sekä yhteisöllisyyden muodostuminen saattaa olla uudessa ympäristössä vaikeaa.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin senioriasukkaiden omia näkökulmia yksinäisyydestä sekä yhteisöllisyyden muodostumisesta heidän yhteisössään ryhmätoiminnan avulla. Tavoitteena oli selvittää haastattelun sekä havainnoinnin avulla, kuinka asukkaat itse kokevat yksinäisyyden sekä yhteisöllisyyden muodostumisen heidän uudessa asuinympäristössään. Kuinka heidän mielestään yhteisöllisyyttä voitaisiin kehittää ja sen myötä ehkäistä yksinäisyyden tunnetta.

Tutkimuksen aineiston kokonaisuus muodostuu asukkaiden omista henkilökohtaista näkemyksistä ja ajatuksista heidän kertomanaan, suorien lainausten muodossa kirjoitettuna. Haastattelun tuloksena syntyi asukkaiden omia ajatuksia yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Yksinäisyys koettiin myönteisenä asiana eikä yksinolo tarkoita välttämättä, että ihminen olisi yksinäinen. Yksinäisyyttä ei tarvitse pelätä vaan yksinäisyydestä voi nauttia tuntematta häpeää.

Opinnäytetyö toi esiin vuorovaikutuksen ja sosiaalisten suhteiden merkityksen, jota ryhmätoiminta auttoi kehittymään ja pitämään yllä. Ryhmätoiminnan koettiin luovan mahdollisuuden sosiaaliselle kanssakäymiselle. Yhteisöllisyyden muodostuminen oli helpompaa. Yhteisöllisyyden ylläpitäminen vaatii myös asukkaiden omaa aktiivisuutta sekä henkilökunnan tukea pitämään yhteisöllisyyttä yllä.