Elokuvalla eteenpäin : taiteen ja sosiaalisen yhteistä maaperää etsimässä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa taiteen ja sosiaalisen yhteistä maaperää sekä pohtia sosionomin ammatillista tulokulmaa taidelähtöiseen, aktiivisia oppimisympäristöjä hyödyntävään kuntouttavaan toimintaan. Työelämän yhteistyötahona toimi Pirkanmaan elokuvakeskus ry, jonka lyhytelokuvapajoihin perustuvaan ryhmämuotoiseen Elokuvaullakko-toimintaan osallistuvat ovat pääsääntöisesti ilman opiskelu-, työ- tai työkokeilupaikkaa olevia nuoria aikuisia. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisena lyhytelokuvaprosesseihin pohjautuva toiminta näyttäytyy siinä mukana olevien näkökulmasta ja miten he sitä kehittäisivät. Tavoitteena oli löytää ns. ”mahdollisuusikkunoita”, paikkaa ja rooleja sosiaalialan osaamiselle matkalla kohti kokonaisvaltaisemmin tuettua ja asiakkaita paremmin kannattelevaa prosessia.

Tutkimusote oli laadullinen ja perustui asiakkaiden ja ammattilaisten kasvotusten tai sähköpostin välityksellä toteutettuihin puolistrukturoituihin haastatteluihin, joiden sisältö analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa haastateltiin viittä eri alojen ammattilaista ja kuutta nuorta aikuista osallistujaa. Kaikki haastatellut kokivat, että lyhytelokuvaprosessi toimii hyvin, mutta sille toivottiin laajempaa moniammatillista tukea sekä toisaalta lisää tunnustusta ja resursseja. Mahdollisina sosiaalialan ammattilaisen tehtävinä mainintoja saivat esimerkiksi kopin ottaminen, arjen tuki ja tsemppaus.

Lyhytelokuvaprosesseihin perustuva monipuolinen ja monivaiheinen toimintamuoto tarjoaa runsaasti mahdollisia tarttumapintoja ja osallistumisen tapoja sosiaalialan ammattilaiselle arjen vastuun kannosta, tukena olemisesta, turvallisen tilan mahdollistamisesta ja motivoinnista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, rahoituspohjan laajentamiseen sekä moniammatilliseen verkostotyöhön. Jatkotutkimuksen näkökulmasta kiinnostavaa olisi toteuttaa dialogista moniammatillista yhteistyötä kokeileva, sosionomi-taiteilijatyöparityöskentelyn kehittämiseen yhdessä asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden kanssa tähtäävä kokeilujakso.

This thesis explores the fertile ground where art and social work practice meet and engage in what can be a mutually beneficial dialogue resulting in enhanced well-being for clients. The thesis was produced in collaboration with Pirkanmaa Film Centre that offers short film making processes for a wide array of participants with individual needs. The aim was to examine how these processes were perceived both by the participants and the professionals involved and how they could be further developed to better fulfil existing needs. More specifically, the purpose was to find specific roles and professional windows of opportunity for bachelors of Social Sciences in these processes.

This research was qualitative in nature and based on semi-structured interviews con-ducted either live, over the phone or by e-mail. The resulting material was analyzed by means of qualitative data driven content analysis. The results suggest that these filmmaking processes work well but a need for more multi-professional support, re-sources and acknowledgment was expressed. It can be concluded that the multifaceted short film process offers several possible entry points for social work practitioners. It is recommended that a practical trial period testing dialogical cooperation between a professional artist educator and a bachelor of Social Sciences will be conducted.