LHBTIQA+ representaatio kotimaisessa rakkausrealityssa
Norha, Riikka (2021)
Norha, Riikka
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120122873
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120122873
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tutkimuskohteena oli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustus suomalaisissa tositelevisio-ohjelmissa, joiden teemoina ovat rakkaus, seksi ja pariutuminen. Tavoitteena oli tarkastella, mikä kyseisiin vähemmistöihin kuuluvien osallistujien määrä oli ja millä tavoin heidän identiteettinsä nousi esille. Tämä toteutettiin valikoimalla neljä 2016–2020 välissä esitettyä ohjelmaa tarkempaan katsasteluun. Ohjelmia havainnoitiin kirjaamalla taulukkoon tietoja eri jaksoissa edustetuista vähemmistöistä sekä heidän kohdallaan puheeksi nostetuista aiheista. Lisäksi kiinnitettiin huomiota vähemmistöstatuksen mahdolliseen esille tuontiin ohjelmien tai jaksojen markkinoinnissa.
Havainnoinnissa kävi ilmi, että kaikissa sarjoissa seksuaalivähemmistön edustajien osuus osallistujista oli alle 15 % ja sukupuolivähemmistön edustajissa korkeintaan 2 %. Kaikkien sarjojen kohdalla perinteisiksi koettujen nais-miesparien osuus oli vähintään 90 % pariskunnista. Nähdyistä vähemmistöistä eniten keskustelua käytiin biseksuaalisuudesta sekä trans- ja homomiesten kokemuksista.
Näihin tuloksiin pohjautuen opinnäytetyössä esitettiin erilaisia pohdintoja siitä, mitkä tekijät ovat voineet vaikuttaa ja vaikuttavat yhä vähemmistöosallistujien pieneen määrää. Yksiksi merkittäviksi mahdollisiksi syiksi nostettiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantumisen tuoreus sekä julkisuuden tuoma uhka joutua alttiiksi vihapuheelle ja häirinnälle. Työssä käsiteltiin näiden tuomia haasteita tositelevisio-ohjelmien tuotantoryhmille, sillä ne ovat riippuvaisia ihmisten hakeutumisesta ohjelmiin. Tähän ongelmaan pohjautuen työssä esitettiin ratkaisuehdotuksena uudenlaisten, enemmän vähemmistöjä huomioivien rakkausreality formaattien kehittäminen. Lisäksi painotettiin sen tärkeyttä, että alalla työskentelevät systemaattisesti kiinnittävät tuotannoissaan huomiota osallistujissa näkyvään representaatioon ja myös itse tuotantoryhmien moni-puolisuuteen.
Havainnoinnissa kävi ilmi, että kaikissa sarjoissa seksuaalivähemmistön edustajien osuus osallistujista oli alle 15 % ja sukupuolivähemmistön edustajissa korkeintaan 2 %. Kaikkien sarjojen kohdalla perinteisiksi koettujen nais-miesparien osuus oli vähintään 90 % pariskunnista. Nähdyistä vähemmistöistä eniten keskustelua käytiin biseksuaalisuudesta sekä trans- ja homomiesten kokemuksista.
Näihin tuloksiin pohjautuen opinnäytetyössä esitettiin erilaisia pohdintoja siitä, mitkä tekijät ovat voineet vaikuttaa ja vaikuttavat yhä vähemmistöosallistujien pieneen määrää. Yksiksi merkittäviksi mahdollisiksi syiksi nostettiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantumisen tuoreus sekä julkisuuden tuoma uhka joutua alttiiksi vihapuheelle ja häirinnälle. Työssä käsiteltiin näiden tuomia haasteita tositelevisio-ohjelmien tuotantoryhmille, sillä ne ovat riippuvaisia ihmisten hakeutumisesta ohjelmiin. Tähän ongelmaan pohjautuen työssä esitettiin ratkaisuehdotuksena uudenlaisten, enemmän vähemmistöjä huomioivien rakkausreality formaattien kehittäminen. Lisäksi painotettiin sen tärkeyttä, että alalla työskentelevät systemaattisesti kiinnittävät tuotannoissaan huomiota osallistujissa näkyvään representaatioon ja myös itse tuotantoryhmien moni-puolisuuteen.