Väkivallan esiintyminen Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystyksessä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystyksessä esiintyvän väkivallan määrää ja laatua sekä selvittää, ovatko väkivaltatilanteisiin joutuneet työntekijät halunneet jälkipuintia, millaista jälkipuinti on ollut ja kuinka paljon sitä on ollut. Tarkoituksena oli myös kartoittaa väkivaltatilanteisiin johtavia tapahtumia, niiden mahdollista ennakoitavuutta sekä väkivaltatilanteista tehtyjen HaiPro-ilmoitusten määrää. Tutkimuksen tavoitteena oli saada sellaista tietoa, jota voidaan käyttää apuna jälkipuinnin kehittämisessä. Tutkimuksen ulkopuolelle jätetään työpaikoilla ilmenevä työpaikkaväkivalta.

Opinnäytetyö oli luonteeltaan määrällinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystyksen henkilökunnalta (N=130) tätä tutkimusta varten tehdyllä strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselyyn vastanneet edustivat kaikkia yhteispäivystyksessä työskenteleviä ammattiryhmiä lääkäreitä lukuun ottamatta. Aineisto kerättiin kesäkuussa 2012.

Tutkimuksen tulosten mukaan lähes kaikki kyselyyn vastanneet olivat kokeneet sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Fyysisen väkivallan muodoista oli koettu useimmiten potkimista, lyömistä ja raapimista. Fyysisen väkivallan syntymiseen oli useimmiten vaikuttanut potilaan sairaus ja potilaan päihtymystila. Vastaajien mielestä fyysisen väkivallan lähde oli useimmiten mies. Henkisen väkivallan muodoista oli eniten koettu syyllistämistä, huutamista ja haukkumista. Henkisen väkivallan syntymiseen oli useimmiten vaikuttanut potilaan päihtymistila, potilaan tyytymättömyys hoitoon sekä jonotusajat. Vastaajien mielestä henkisen väkivallan lähde oli useimmiten nainen.

Vastaajat olivat tehneet kokemistaan väkivaltatilanteista vain harvoin HaiPro-ilmoituksen. Suurin osa vastaajista koki, etteivät ole tarvinneet jälkipuintia väkivaltatilanteiden selvittämiseksi