Voimaominaisuudet kansallisen tason amatöörivapaaottelijoilla
Tani, Marko; Kivioja, Jenni (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120122914
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120122914
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö pyrkii vastaamaan seuraaviin tutkimusongelmiin:
1.) Millaiset ovat keskimääräisen suomalaisen amatöörivapaaottelijan voimaominaisuudet?
2.) Onko suomalaisten amatöörivapaaottelijoiden keskuudessa tilastollisesti merkittäviä eroavaisuuksia voimaominaisuuksissa SM-mitalistien ja ei-mitalistien välillä?
Kvantitatiivinen tutkimus toteutettiin viiden liikkeen testipatteristolla. Testattavat liikkeet olivat kevennyshyppy, penkkipunnerrus, leuanveto, maastaveto ja takakyykky. Tutkimukseen osallistui yhteensä 28 urheilijaa.
Tulokset vertautuvat hyvin Schickin (2010) amatöörivapaaottelijoille tehtyyn tutkimukseen. Schickin tutkimuksessa testattiin 11 amatöörivapaaottelijaa ja testipatteristoissa oli yhteisiä liikkeitä kyykky ja penkkipunnerrus. Schickin tutkimuksessa kyykkytulosten keskiarvo oli 1,4±0,1 ja penkkipunnerruksen tulosten keskiarvo 1.2±0,1. Tekemässämme tutkimuksessa tulosten keskiarvot olivat samankaltaisia, painoluokasta riippumatta. Esimerkkinä voidaan mainita miesten alle 77,1 kiloisten painoluokka, jossa keskiarvo kyykyssä oli 1,47(±0,08) ja penkkipunnerruksessa 1,11(±0,08).
Miesten sarjoissa kilpailleista 10 ovat voittaneet SM-mitalin, naisten sarjoissa otanta on niin pieni, että vertailulla mitalistien ja ei-mitalistien välillä ei voida havaita tilastollisesti merkittävää vaihtelua. Miesten sarjoissa kilpailevien tuloksia analysoitaessa oli havaittavissa, että vaikka mitalisteja verrattaessa ei-mitalisteihin oli nähtävissä pieniä eroavaisuuksia mitalistien hyväksi, tilastollista merkittävyyttä ei saavutettu kuin ainoastaan kyykyssä, jossa P=0,018.
Voidaan todeta, että suomalaiset amatöörivapaaottelijat eivät ole maksimivoimatasoissa merkittävästi jäljessä kansainvälisiä kilpakumppaneitaan. Voimaominaisuuksissa on kuitenkin parantamisen varaa, kun tuloksia verrataan esimerkiksi painijoiden suorituskykyarvoihin. Erityishuomiota tulee osoittaa alaraajojen voimaominaisuuksiin. Tulevaisuudessa urheilijat voivat hyödyntää tuloksia harjoittelun suunnittelussa ja seurata voimaominaisuuksien kehittymistä säännöllisellä testauksella.
1.) Millaiset ovat keskimääräisen suomalaisen amatöörivapaaottelijan voimaominaisuudet?
2.) Onko suomalaisten amatöörivapaaottelijoiden keskuudessa tilastollisesti merkittäviä eroavaisuuksia voimaominaisuuksissa SM-mitalistien ja ei-mitalistien välillä?
Kvantitatiivinen tutkimus toteutettiin viiden liikkeen testipatteristolla. Testattavat liikkeet olivat kevennyshyppy, penkkipunnerrus, leuanveto, maastaveto ja takakyykky. Tutkimukseen osallistui yhteensä 28 urheilijaa.
Tulokset vertautuvat hyvin Schickin (2010) amatöörivapaaottelijoille tehtyyn tutkimukseen. Schickin tutkimuksessa testattiin 11 amatöörivapaaottelijaa ja testipatteristoissa oli yhteisiä liikkeitä kyykky ja penkkipunnerrus. Schickin tutkimuksessa kyykkytulosten keskiarvo oli 1,4±0,1 ja penkkipunnerruksen tulosten keskiarvo 1.2±0,1. Tekemässämme tutkimuksessa tulosten keskiarvot olivat samankaltaisia, painoluokasta riippumatta. Esimerkkinä voidaan mainita miesten alle 77,1 kiloisten painoluokka, jossa keskiarvo kyykyssä oli 1,47(±0,08) ja penkkipunnerruksessa 1,11(±0,08).
Miesten sarjoissa kilpailleista 10 ovat voittaneet SM-mitalin, naisten sarjoissa otanta on niin pieni, että vertailulla mitalistien ja ei-mitalistien välillä ei voida havaita tilastollisesti merkittävää vaihtelua. Miesten sarjoissa kilpailevien tuloksia analysoitaessa oli havaittavissa, että vaikka mitalisteja verrattaessa ei-mitalisteihin oli nähtävissä pieniä eroavaisuuksia mitalistien hyväksi, tilastollista merkittävyyttä ei saavutettu kuin ainoastaan kyykyssä, jossa P=0,018.
Voidaan todeta, että suomalaiset amatöörivapaaottelijat eivät ole maksimivoimatasoissa merkittävästi jäljessä kansainvälisiä kilpakumppaneitaan. Voimaominaisuuksissa on kuitenkin parantamisen varaa, kun tuloksia verrataan esimerkiksi painijoiden suorituskykyarvoihin. Erityishuomiota tulee osoittaa alaraajojen voimaominaisuuksiin. Tulevaisuudessa urheilijat voivat hyödyntää tuloksia harjoittelun suunnittelussa ja seurata voimaominaisuuksien kehittymistä säännöllisellä testauksella.