Virtuaalisen yhteisöllisyyden vaikutus fyysiseen aktiivisuuteen : tyypin 2 diabeetikoilla

Abstract

Ihmisten fyysinen aktiivisuus on huomattavasti vähentynyt viime vuosikymmenten aikana. Tämän sekä nykyisten ravitsemustottumusten seurauksena tyypin 2 diabeteksesta on tullut hyvinvointimaissa kasvava terveydenhuollon haaste ja taloudellisesti kuormittava ongelma. Liikunnalla on todettu olevan suotuisia vaikutuksia tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa. Tästä syystä on tärkeää löytää keinoja joilla voidaan vaikuttaa ihmisten liikuntatottumuksiin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten virtuaalinen yhteisöllisyys vaikuttaa tyypin 2 diabeetikoiden fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin single–system design–menetelmän A–B asetelmaa, joka perustuu A–vaiheeseen eli perusvaiheeseen ja B–vaiheeseen eli hoitovaiheeseen. Tutkimukseen valittiin viisi tyypin 2 diabeetikkoa. Perusvaiheessa osallistujille annettiin liikuntapäiväkirjat fyysisen aktiivisuuden seurantaa varten. Hoitovaiheessa osallistujille annettiin älypuhelimet, joilla he käyttivät Sports tracker–sovellusta fyysisen aktiivisuuden seurantaan. Muutoksia fyysisessä aktiivisuudessa A–vaiheen eli liikuntapäiväkirjavaiheen ja B–vaiheen eli Sports tracker–vaiheen välillä arvioitiin erikseen jokaisen osallistujan kohdalla. Tulokset osoittivat, että yhden liikuntakerran keskimääräinen kesto kasvoi kolmella osallistujalla liikuntapäiväkirjavaiheessa verrattuna Sports tracker–vaiheeseen. Kahdella muulla osallistujalla keskimääräinen kesto laski. Viikoittaisten harjoituskertojen määrä kasvoi vain yhdellä osallistujalla, kun muilla osallistujilla määrä laski. Jotta tyypin 2 diabeetikoiden fyysistä aktiivisuutta saataisiin lisääntymään virtuaalisten yhteisöjen kautta, tarvitaan paremmat vuorovaikutusmahdollisuudet osallistujien ja asiantuntijoiden välille. Tutkimusten mukaan asiantuntijoiden kannustuksella ja neuvonnalla on suurin fyysistä aktiivisuutta lisäävä vaikutus verrattuna moniin muihin fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttaviin tekijöihin. Sports tracker ei tarjoa alustaa osallistujien väliselle vapaalle/reaaliaikaiselle keskustelulle, eikä asiantuntijoiden ja osallistujien väliselle keskustelulle. Tarvitaan lisää tutkimusta, jotta löydettäisiin parempia virtuaalisia välineitä tyypin 2 diabeetikoiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen.

Physical activity among people is rapidly decreasing. Because of this and wrong nutritional habits type 2 diabetes mellitus has become one of the most challenging health care problems. Regular physical activity has shown great benefits as a self–care method of type 2 diabetes. This is why it is important to find ways to affect people’s physical activity habits. The purpose of this study was to find out how virtual communities affect physical activity of people with type 2 diabetes. As a study method a single–system design’s A–B setting was used. The method was based on a basic phase (A) and on a treatment phase (B). Five people with type 2 diabetes were selected to the study. In the basic phase physical exercise diary was given to participants to keep track of their physical activity. In the treatment phase mobile phones were given to the participants and they used a mobile phone based program (Sports tracker) to keep track of their physical activity. Each participant was studied individually by comparing changes in physical activity between phases A and B. The results showed that the average duration of exercise increased in the cases of three participants. The number of weekly exercises increased only in one case. To increase physical activity among people with type 2 diabetes through virtual communities, a better platform for communication between a patient and an expert is needed. Studies show that of all the affecting factors, expert’s support and advice has the biggest effect on increasing physical activity. The Sports tracker does not offer a platform for open conversations between participants and between a participant and an expert. More studies should be made to find better virtual ways for affecting physical activity among people with type 2 diabetes.