Nuoren itsemurhariskin tunnistaminen: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Itsemurha on maailmanlaajuisesti nuorten toiseksi yleisin kuolinsyy. Tutkimuksien tuottama tieto nuorten ongelmista ja itsetuhoisuudesta nuorten, vanhempien ja hoitohenkilökunnan kokemana tuo uusia näkökulmia ilmiöön ja auttaa ymmärtämään paremmin nuoria, jotka käyttäytyvät itsetuhoisesti.

Tutkitun ja tuotetun tiedon avulla pystytään kehittämään oireilevien nuorten auttamista ja löytämään keinoja näiden nuorten tunnistamiseen, mikä on ensiarvoisen tärkeää, että nuorten itsemurhia pystytään välttämään ja vähentämään.

Opinnäytetyössä haemme kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla vastauksia tutkimuskysymyksiimme: 1. Mitkä tekijät lisäävät nuoren itsemurhariskiä? 2. Miten nuoren itsemurhan riskitekijöitä voidaan tunnistaa?

Itsetuhoinen käyttäytyminen sekä itsetuhoiset ajatukset ovat selvästi itsemurhaa ennustavia tekijöitä. Vähän yli puolet itseään edeltäneen vuoden aikana vahingoittaneista nuorista kertoi lisäksi useammasta kuin yhdestä itsetuhoisesta teosta aiemmin elämänsä aikana. Mitä enemmän riskitekijöitä on samanaikaisesti, sitä suurempi on itsemurhariski.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan nuoret, jotka kuuluvat eri seksuaalivähemmistöihin, ovat selvästi muita ikäisiään suuremmassa itsemurhan vaarassa. Seksuaalivähemmistöön kuuluvista lukioikäisistä jopa 40 prosenttia oli edeltävä vuonna harkinnut itsemurhaa, ja 25 prosenttia oli yrittänyt itsemurhaa.

Nuorten itsetuhoisuus on yleistä mutta sitä on vaikeaa tunnistaa. Nuoret ovat hyvin taitavia salaamaan itsetuhoisuutensa, ja se jääkin monesti aikuisilta huomaamatta. On huomattu, että aikuiset ymmärtävät huonosti itsetuhoisuutta ilmiönä. Itsetuhoisuuden ja itsemurhariskin tunnistamista edesauttaa kyky tunnistaa erilaisia mielenterveyteen vaikuttavien tekijöitä.

Aineistoa haettiin eri tiedonhakutapoja hyödyntäen, esimerkiksi Medic- ja Cinahl- tietokannoista, sekä manuaalisesti esimerkiksi Tutkiva hoitotyö- ja Hoitotiede-lehdistä.