Yksilöllisen morsius- ja kastepuvun suunnittelu ja toteutus kiertotaloushengessä
Köckritz-Korhonen, Helena (2021)
Köckritz-Korhonen, Helena
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120223171
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120223171
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa yksilöllinen morsius- ja kastepuku kiertotaloushengessä asiakkaille. Työn toimeksiantajia olivat Juuli Hansén ja perhe Korhonen. Työssä ilmenee, miten tilaustöitä tehdessä alkuperäiset suunnitelmat voivat muuttua ja suunnittelijan tulee
kyetä sopeutumaan niihin.
Suunnittelutyötä inspiroi käytettävissä olevien materiaalien, arvojen ja perinteiden jatkuvuus. Morsiuspuvun suunnittelua ja valmistusta ohjasi asiakkaan kummitädin 25 vuotta vanha hääpuku ja sen osien hyödyntäminen. Kastepuvun suunnittelussa ja valmistuksessa perhe toivoi käytettävän morsiuspuvuista jäljelle jääneitä materiaaleja.
Työ oli produktiivinen, ja tutkimusmenetelminä käytettiin haastatteluja, havainnointia ja erilaisia dokumentteja. Suunnitteluprosessia ohjasi Jo Kallalin ja
Jane Lambin (1992) kehittämä vaatesuunnittelun kehysmalli (FEA), jonka
Ritva Koskennurmi-Sivonen on suomentanut TIE-malliksi. TIE-mallissa korostuvat esteettisyys, ilmaisevuus ja toiminnallisuus. Lisäksi työssä perehdyttiin
morsius- ja kastepukujen historiaan kiertotalousajatteluun peilaten sekä sovellettiin Gradova ja Gutinan pukusuunnittelun lainalaisuuksia.
Prosessin tärkeimpiä saavutuksia olivat asiakkaiden tarpeita, arvoja ja perinteitä kunnioittava suunnittelu ja toteutus kiertotaloushenkeen perustuen. Työn
tuloksena syntyi kaksi uutta yksilöllistä arvotuotetta: morsius- ja kastepuku, joihin liittyy perheen historiaa esteettisyydestä ja ilmaisevuudesta tinkimättä. Toiveena on, että opinnäytteen lukijat innostuisivat ja inspiroituisivat lukemastaan
sekä näkisivät aiheen mielenkiintoisena ja ekologisena vaihtoehtona teollisesti
tuotetuille juhlavaatteille.
kyetä sopeutumaan niihin.
Suunnittelutyötä inspiroi käytettävissä olevien materiaalien, arvojen ja perinteiden jatkuvuus. Morsiuspuvun suunnittelua ja valmistusta ohjasi asiakkaan kummitädin 25 vuotta vanha hääpuku ja sen osien hyödyntäminen. Kastepuvun suunnittelussa ja valmistuksessa perhe toivoi käytettävän morsiuspuvuista jäljelle jääneitä materiaaleja.
Työ oli produktiivinen, ja tutkimusmenetelminä käytettiin haastatteluja, havainnointia ja erilaisia dokumentteja. Suunnitteluprosessia ohjasi Jo Kallalin ja
Jane Lambin (1992) kehittämä vaatesuunnittelun kehysmalli (FEA), jonka
Ritva Koskennurmi-Sivonen on suomentanut TIE-malliksi. TIE-mallissa korostuvat esteettisyys, ilmaisevuus ja toiminnallisuus. Lisäksi työssä perehdyttiin
morsius- ja kastepukujen historiaan kiertotalousajatteluun peilaten sekä sovellettiin Gradova ja Gutinan pukusuunnittelun lainalaisuuksia.
Prosessin tärkeimpiä saavutuksia olivat asiakkaiden tarpeita, arvoja ja perinteitä kunnioittava suunnittelu ja toteutus kiertotaloushenkeen perustuen. Työn
tuloksena syntyi kaksi uutta yksilöllistä arvotuotetta: morsius- ja kastepuku, joihin liittyy perheen historiaa esteettisyydestä ja ilmaisevuudesta tinkimättä. Toiveena on, että opinnäytteen lukijat innostuisivat ja inspiroituisivat lukemastaan
sekä näkisivät aiheen mielenkiintoisena ja ekologisena vaihtoehtona teollisesti
tuotetuille juhlavaatteille.