Aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi varhaiskasvatuksessa : Seinäjoen kaupungin varhaiskasvattajien kokemuksia
Lehtinen, Roosa; Mustajärvi, Juulia (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120623907
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120623907
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Seinäjoen kaupungin varhaiskasvattajien kokemuksia liittyen aggressiivisesti käyttäytyvistä lapsista varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksessa haluttiin saada selville, kuinka varhaiskasvattajat kuvailevat lapsien aggressiivista käyttäytymistä, minkälaisia valmiuksia heillä on kohdata tällaiset tilanteet ja minkälaista tukea varhaiskasvattajat saavat työpaikoillaan aggressiivisesti käyttäytyvien lapsien kanssa toimimiseen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelut toteutettiin etäyhteyksien avulla tai tapaamalla paikan päällä. Opinnäytetyössä haastateltiin kymmentä varhaiskasvattajaa, ja he olivat kuudesta päiväkodista eri puolilta Seinäjokea. Kasvattajien työkokemusvuosissa oli paljon eroja. Heidän työkokemuksensa vaihteli muutamasta vuodesta aina neljäänkymmeneen työskentelyvuoteen asti. Haastateltavat olivat koulutukseltaan lastenhoitajia, yliopiston kasvatustieteen kandidaatteja, ammattikorkeakoulun sosionomeja, jotka ovat saaneet varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajia, joilla on ollut pääaineena erityispedagogiikka.
Haastateltavat kuvailivat aggressiivisen käyttäytymisen olevan fyysistä ja henkistä aggressiivisuutta, joka kohdistui yleisimmin toiseen lapseen tai kasvattajaan. Syiksi tälle käyttäytymiselle nousivat lapsen kotiolot, tunteiden säätelytaidot, päiväkodin sisäiset muutokset sekä sairaudet ja kielenkehityksen häiriöt. Käytöstä ilmeni tilanteissa, joissa siirryttiin toiminnasta toiseen, lapsen tekemistä jouduttiin rajoittamaan ja vapaan leikin aikana. Aggressiivista käyttäytymistä kohdattiin vaihtelevasti, toiset päivittäin ja toiset vain muutamia kertoja kuukaudessa. Suurin osa kasvattajista sanoi koulutuksen antaneen huonosti valmiuksia, mutta varsinaisen työkokemuksen antamat valmiudet koettiin sen sijaan hyvinä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelut toteutettiin etäyhteyksien avulla tai tapaamalla paikan päällä. Opinnäytetyössä haastateltiin kymmentä varhaiskasvattajaa, ja he olivat kuudesta päiväkodista eri puolilta Seinäjokea. Kasvattajien työkokemusvuosissa oli paljon eroja. Heidän työkokemuksensa vaihteli muutamasta vuodesta aina neljäänkymmeneen työskentelyvuoteen asti. Haastateltavat olivat koulutukseltaan lastenhoitajia, yliopiston kasvatustieteen kandidaatteja, ammattikorkeakoulun sosionomeja, jotka ovat saaneet varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajia, joilla on ollut pääaineena erityispedagogiikka.
Haastateltavat kuvailivat aggressiivisen käyttäytymisen olevan fyysistä ja henkistä aggressiivisuutta, joka kohdistui yleisimmin toiseen lapseen tai kasvattajaan. Syiksi tälle käyttäytymiselle nousivat lapsen kotiolot, tunteiden säätelytaidot, päiväkodin sisäiset muutokset sekä sairaudet ja kielenkehityksen häiriöt. Käytöstä ilmeni tilanteissa, joissa siirryttiin toiminnasta toiseen, lapsen tekemistä jouduttiin rajoittamaan ja vapaan leikin aikana. Aggressiivista käyttäytymistä kohdattiin vaihtelevasti, toiset päivittäin ja toiset vain muutamia kertoja kuukaudessa. Suurin osa kasvattajista sanoi koulutuksen antaneen huonosti valmiuksia, mutta varsinaisen työkokemuksen antamat valmiudet koettiin sen sijaan hyvinä.