Perhekuntoutuksella tukea varhaiseen vuorovaikutukseen

Abstract

Tutkimuksellisen opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa perhekuntoutustyön vaikutuksesta perheiden varhaiseen vuorovaikutukseen ja työhön liittyvistä kehittämistarpeista ja -ehdotuksista. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän perhekuntoutusyksiköiden työntekijöiden kokemuksia työn vaikuttavuudesta varhaisen vuorovaikutuksen näkökulmasta ja kerätä kehittämisideoita, joilla työtä voitaisiin viedä entistä enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka teoreettinen tietoperusta muodostui perhekuntoutuksen, varhaisen vuorovaikutuksen, vanhemmuuden, mentalisaation ja kiintymyssuhdeteorian käsitteistä. Tutkimusaineisto kerättiin kohderyhmältä puolistrukturoituina ryhmähaastatteluina ja tutkimukseen osallistui seitsemän perhekuntoutuksen työntekijää. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Tuloksissa kuvattiin laajasti perheiden lähtökohtia, varhaista vuorovaikutusta kuormittavia ja vahvistavia tekijöitä, perhekuntoutustyöllä saavutettuja hyötyjä sekä varhaisen vuorovaikutuksen haasteiden ennaltaehkäisyyn liittyviä kehittämistarpeita ja -ehdotuksia. Tulokset olivat pitkälti linjassa opinnäytetyön teoreettisen tietoperustan kanssa. Asiakasperheillä on tyypillisesti useita päällekkäisiä haasteita, jotka vaikuttavat negatiivisesti varhaiseen vuorovaikutukseen. Tarjotun tuen vaikuttavuutta edistävät erityisesti perhe- ja lapsikeskeisyys, asiakassuhteen dialogisuus, verkostotyö ja vanhemman mentalisaatiokyvyn tukeminen. Vaikuttava työ ilmenee perheen rinnalla kulkemisena ja yhdessä opetteluna, joka kantaa usein vanhempien sensitiivisempään kohtaamiseen lapsen kanssa sekä parantuneeseen vastuunkantoon lapsesta. Kehittämistarpeita näkyy erityisesti organisaatiotasolla, jossa toivottaisiin panostusta vauvatyön kehittämiseen ja palveluihin ohjautumiseen sekä niiden saatavuuteen.