Meidän Jengi: äitien kertomuksia avoimen toimintaryhmän vaikutuksesta heidän elämäänsä
Huhtajärvi, Piia; Niskanen, Kai (2021)
Avaa tiedosto
Lataukset:
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120824575
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120824575
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin tamperelaisen äiti-lapsiryhmän vaikutusta siellä käyvien äitien elämään. Lisäksi selvitettiin, miksi he olivat valinneet juuri tämän ryhmän. Opinnäytetyö oli aineistolähtöinen laadullinen tutkimus. Aineistona olivat äitien 13 kirjoitelmaa, joista tehtiin teemoittelemalla sisällön tulkitseva fenomenologinen analyysi.
Tuloksissa todettiin äitien saaneen ryhmästä kokonaisvaltaista tukea, joka jakautui neljään yhteisölliseen elementtiin: vertaisuuteen, kokemuksellisuuteen, toiminnallisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Äidit näkivät tärkeänä tekijänä myös ammatillisuuden, joka sisälsi taloudellisen tuen lisäksi ammatillista apua erilaisiin elämäntilanteisiin. Tuloksista ilmeni hyväksyvän ja turvallisen ilmapiirin merkitys ryhmässä sekä vertaisuuden ja ammattilaisuuden yhteistyö.
Äitien kirjoitelmissa näkyi äitiyden kulttuurisen mallitarinan tavoitteleminen. Kirjoitelmissa oli havaittavissa oman äitiyden riittämättömyys suhteessa ulkopuolelta tuleviin paineisiin. Äidit kertoivat myös marginaalisuuden tunteesta ja häpeästä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vertaisuuteen perustuva matalan kynnyksen toimintaryhmä toimii siellä käyville äideille turvallisena oppimisympäristönä eli lähikehityksen vyöhykkeenä. Tuotetun tutkimustiedon avulla opinnäytetyön tilaajan, Tampereen A-Kilta ry:n, on mahdollista kehittää avointa ryhmätoimintaa niille perheille, jotka eivät edusta kulttuurisen mallitarinan mukaista vanhemmuutta.
Tuloksissa todettiin äitien saaneen ryhmästä kokonaisvaltaista tukea, joka jakautui neljään yhteisölliseen elementtiin: vertaisuuteen, kokemuksellisuuteen, toiminnallisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Äidit näkivät tärkeänä tekijänä myös ammatillisuuden, joka sisälsi taloudellisen tuen lisäksi ammatillista apua erilaisiin elämäntilanteisiin. Tuloksista ilmeni hyväksyvän ja turvallisen ilmapiirin merkitys ryhmässä sekä vertaisuuden ja ammattilaisuuden yhteistyö.
Äitien kirjoitelmissa näkyi äitiyden kulttuurisen mallitarinan tavoitteleminen. Kirjoitelmissa oli havaittavissa oman äitiyden riittämättömyys suhteessa ulkopuolelta tuleviin paineisiin. Äidit kertoivat myös marginaalisuuden tunteesta ja häpeästä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vertaisuuteen perustuva matalan kynnyksen toimintaryhmä toimii siellä käyville äideille turvallisena oppimisympäristönä eli lähikehityksen vyöhykkeenä. Tuotetun tutkimustiedon avulla opinnäytetyön tilaajan, Tampereen A-Kilta ry:n, on mahdollista kehittää avointa ryhmätoimintaa niille perheille, jotka eivät edusta kulttuurisen mallitarinan mukaista vanhemmuutta.