Kliininen näytteenoton osaaja : Tykslabin alueella
Saarelainen, Liisi (2021)
Saarelainen, Liisi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120924772
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120924772
Tiivistelmä
Ammattitaitoisista laboratorion näytteenottajista on valtakunnallisesti jatkuva pula ja koronakriisi on heikentänyt tilannetta. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) edellyttää, että terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua.
Kehittämisprojekti on osa valtakunnallista Kliininen näytteenoton osaaja-koulutushanketta ja keskittyy Turun alueelle Tykslabin laboratorioihin. Kehittämisprojekti toteutettiin toimintatutkimuksen menetelmin, jossa yhdistyy työelämän tutkiminen ja kehittäminen. Kehittämisprojektin tavoitteena oli kartoittaa kysely- ja haastattelututkimuksien avulla Tykslabissa toimivien ei-bioanalyytikkotaustaisten näytteenottajien osaamista sekä näytteenotto-osaamisen koulutus- ja perehdytystarvetta. Kyselytutkimus toteutettiin Tykslabissa näytteenottajille, joilla ei ole bioanalyytikon koulutusta. Haastattelututkimukset tehtiin Tykslabin alueen näytteenotosta ja perehdytyksestä vastaaville laboratoriohoitajille.
Kyselytutkimuksen tulosten osalta todettiin, että ei-bioanalyytikot kokivat perehdytyksensä hyvänä ja kattavana. Heidän oli vaikeaa nimetä, millaista koulutusta he olisivat kaivanneet perehdytyksen lisänä tai sen sijasta. Haasteena näytteenottotyössä he kokivat ihopistos- sekä lasten ja vauvojen näytteenoton. Toisaalta tällaisia tilanteita tuli vastaan harvoin.
Perehdyttäjät kokivat ei-bioanalyytikkojen näytteenotto-osaamisessa monia haasteita. Perehdyttäjät yllättyivät perehdytyksen laajuudesta ja sen sitomasta aika- sekä henkilöresurssista. Heidän huolenaan oli toimintaohjeiden ja laatukriteereiden mukaisen työskentelyn varmistaminen. Perehdyttäjät kokivat hankaluuksia laboratorioprosessin ymmärtämisen puuttumisessa sekä suuren tietomäärän omaksumisessa nopeasti. He painottivat preanalyyttisen vaiheen tärkeyttä tutkimustuloksen luotettavuuden kannalta. Perehdyttäjät kritisoivat sanaa perehdytys ja kokivat oikeammaksi sanaksi opettaminen tai kouluttaminen.
Kehittämisprojektin tuloksien avulla muodostui koulutusmalli (tuotos), jossa on huomioitu näytteenottotyöhön vaadittava osaaminen ei-bioanalyytikoiden kohdalla. Mallin avulla Turun AMK ja Tykslab suunnittelevat yhteistyössä opetuskokonaisuuden, jossa ei-bioanalyytikoiden teoreettinen koulutus sekä prekliiniset harjoitukset tapahtuisivat Turun AMK:lla ja kliininen harjoittelu Tykslabissa. Tulevaisuudessa suurin osa laboratorion näytteenoton opetusvastuusta olisikin Turun AMK:lla, jolloin Tykslabissa tapahtuva ei-bioanalyytikoiden koulutus ja perehdytys helpottuisi.
ASIASANAT:
Näytteenotto, osaaminen, perehdyttäminen, koulutus
Kehittämisprojekti on osa valtakunnallista Kliininen näytteenoton osaaja-koulutushanketta ja keskittyy Turun alueelle Tykslabin laboratorioihin. Kehittämisprojekti toteutettiin toimintatutkimuksen menetelmin, jossa yhdistyy työelämän tutkiminen ja kehittäminen. Kehittämisprojektin tavoitteena oli kartoittaa kysely- ja haastattelututkimuksien avulla Tykslabissa toimivien ei-bioanalyytikkotaustaisten näytteenottajien osaamista sekä näytteenotto-osaamisen koulutus- ja perehdytystarvetta. Kyselytutkimus toteutettiin Tykslabissa näytteenottajille, joilla ei ole bioanalyytikon koulutusta. Haastattelututkimukset tehtiin Tykslabin alueen näytteenotosta ja perehdytyksestä vastaaville laboratoriohoitajille.
Kyselytutkimuksen tulosten osalta todettiin, että ei-bioanalyytikot kokivat perehdytyksensä hyvänä ja kattavana. Heidän oli vaikeaa nimetä, millaista koulutusta he olisivat kaivanneet perehdytyksen lisänä tai sen sijasta. Haasteena näytteenottotyössä he kokivat ihopistos- sekä lasten ja vauvojen näytteenoton. Toisaalta tällaisia tilanteita tuli vastaan harvoin.
Perehdyttäjät kokivat ei-bioanalyytikkojen näytteenotto-osaamisessa monia haasteita. Perehdyttäjät yllättyivät perehdytyksen laajuudesta ja sen sitomasta aika- sekä henkilöresurssista. Heidän huolenaan oli toimintaohjeiden ja laatukriteereiden mukaisen työskentelyn varmistaminen. Perehdyttäjät kokivat hankaluuksia laboratorioprosessin ymmärtämisen puuttumisessa sekä suuren tietomäärän omaksumisessa nopeasti. He painottivat preanalyyttisen vaiheen tärkeyttä tutkimustuloksen luotettavuuden kannalta. Perehdyttäjät kritisoivat sanaa perehdytys ja kokivat oikeammaksi sanaksi opettaminen tai kouluttaminen.
Kehittämisprojektin tuloksien avulla muodostui koulutusmalli (tuotos), jossa on huomioitu näytteenottotyöhön vaadittava osaaminen ei-bioanalyytikoiden kohdalla. Mallin avulla Turun AMK ja Tykslab suunnittelevat yhteistyössä opetuskokonaisuuden, jossa ei-bioanalyytikoiden teoreettinen koulutus sekä prekliiniset harjoitukset tapahtuisivat Turun AMK:lla ja kliininen harjoittelu Tykslabissa. Tulevaisuudessa suurin osa laboratorion näytteenoton opetusvastuusta olisikin Turun AMK:lla, jolloin Tykslabissa tapahtuva ei-bioanalyytikoiden koulutus ja perehdytys helpottuisi.
ASIASANAT:
Näytteenotto, osaaminen, perehdyttäminen, koulutus