Tutkimushoitaja urapolulla : ammatillisuus, työtyytyväisyys ja ammattiuramallin vaikutus ammatillisen aseman edistämiseen tutkimushoitajien arvioimana
Simi, Anne (2021)
Simi, Anne
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121024913
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121024913
Tiivistelmä
Tutkimushoitajan ammattiuramalli ja kehitysehdotuksia tutkimushoitajien työsuhteiden, koulutuksen ja urakehityksen tukemiseen julkaistiin keväällä 2019. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tutkimushoitajien itsensä arvioimana ammatillisuuden osa-alueiden (työn sisältö, työsuhde koulutus ja perehdytys) nykytilaa sekä työtyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten ammattiuramalli on vaikuttanut tutkimushoitajien ammatillisen aseman edistämiseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoisuutta tutkimushoitajien tehtävänkuvasta ja työtyytyväisyyteen vaikuttavista tekijöistä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Tutkimushoitajat ry:n kanssa.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin Tutkimushoitajat ry:n henkilöjäseniltä sähköisellä avoimia ja suljettuja kysymyksiä sisältäneellä kyselylomakkeella. Aineiston tilastollinen analysointi toteutettiin SPSS -ohjelmalla.
Tutkimushoitajien työn sisältönä muun akateemisen tutkimuksen toteuttaminen oli yhtä yleistä kuin lääketutkimuksen toteuttaminen. Työsuhteiden osalta määräaikaisuus oli yleistä ja määräaikaisessa työsuhteessa olleet tutkimushoitajat kokivat enemmän epävarmuutta työn jatkuvuudesta kuin ne, jotka tekivät tutkimustyötä vakituisessa työsuhteessa. Työsuhteen alkaessa saatu perehdytys koettiin usein riittämättömäksi ja ammattinimikkeen mukaisen tehtävänkuvauksen laadinnassa oli puutteita samoin kuin kehityskeskusteluiden toteutumisessa.
Tutkimushoitajat arvioivat työtyytyväisyyden tunteen useimmiten hyväksi ja esimiehellä oli merkittävä vaikutus koettuun työtyytyväisyyteen. Tutkimustyön luonne, erityisesti itsenäisyys ja mielekkyys koettiin yleisesti työtyytyväisyyttä vahvistavana. Työn kuormittavuus oli yleisin työtyytyväisyyttä heikentävä tekijä. Ammattiuramallin julkaisemisen jälkeen tutkimushoitajien ammatillista asemaa vahvistava kehitystyö oli käynnistynyt ja muutos näkyi erityisesti koulutuksen ja tutkimustoimintaan liittyvän viestinnän lisääntymisenä. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää ammattiuramallin kehittämiseen ja tutkimushoitajille suunnatun koulutuksen suunnitteluun. Jatkotutkimusta tarvitaan kehitystyön ylläpitämiseksi myös tulevaisuudessa.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin Tutkimushoitajat ry:n henkilöjäseniltä sähköisellä avoimia ja suljettuja kysymyksiä sisältäneellä kyselylomakkeella. Aineiston tilastollinen analysointi toteutettiin SPSS -ohjelmalla.
Tutkimushoitajien työn sisältönä muun akateemisen tutkimuksen toteuttaminen oli yhtä yleistä kuin lääketutkimuksen toteuttaminen. Työsuhteiden osalta määräaikaisuus oli yleistä ja määräaikaisessa työsuhteessa olleet tutkimushoitajat kokivat enemmän epävarmuutta työn jatkuvuudesta kuin ne, jotka tekivät tutkimustyötä vakituisessa työsuhteessa. Työsuhteen alkaessa saatu perehdytys koettiin usein riittämättömäksi ja ammattinimikkeen mukaisen tehtävänkuvauksen laadinnassa oli puutteita samoin kuin kehityskeskusteluiden toteutumisessa.
Tutkimushoitajat arvioivat työtyytyväisyyden tunteen useimmiten hyväksi ja esimiehellä oli merkittävä vaikutus koettuun työtyytyväisyyteen. Tutkimustyön luonne, erityisesti itsenäisyys ja mielekkyys koettiin yleisesti työtyytyväisyyttä vahvistavana. Työn kuormittavuus oli yleisin työtyytyväisyyttä heikentävä tekijä. Ammattiuramallin julkaisemisen jälkeen tutkimushoitajien ammatillista asemaa vahvistava kehitystyö oli käynnistynyt ja muutos näkyi erityisesti koulutuksen ja tutkimustoimintaan liittyvän viestinnän lisääntymisenä. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää ammattiuramallin kehittämiseen ja tutkimushoitajille suunnatun koulutuksen suunnitteluun. Jatkotutkimusta tarvitaan kehitystyön ylläpitämiseksi myös tulevaisuudessa.