Kehityksellisten kielihäiriöiden ilmeneminen ja havaitseminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Kielen kehityksen viivästymistä ilmenee jopa joka viidennellä lapsella. Tämän opinnäytetyön aiheena oli tutkia kehityksellisten kielihäiriöiden ilmaantuvuutta ja niiden havaitsemista Porin kaupungin varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ja konkretisoida kehityksellisten kielihäiriöiden laajuutta, tuoda esiin menetelmiä, puutteita ja jatkotoimenpiteitä ilmiöön liittyen sekä lisätä työntekijöiden tietoisuutta aiheesta. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä kuvattiin normaalia lapsen kielen kehitystä ja kehityksellisen kielihäiriön määritelmää, ilmenemistä, liitännäisoireita, havaitsemista sekä tukimuotoja. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Porin kaupungin varhaiskasvatusyksikön kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin kaikkiin Porin päiväkoteihin. Vastaukset saatiin 17 päiväkodista (59 %) ja 22 päiväkotiryhmän (15 %) osalta. Kyselylomake koostui seitsemästä teemasta ja 20 kysymyksestä. Tutkimusongelmia oli kolme: 1) millä tavoin kehitykselliset kielihäiriöt tunnistetaan, 2) mitä menetelmiä työntekijöillä on käytössään kehityksellisten kielihäiriöiden tukemiseen liittyen ja 3) kuinka aktiivisesti nämä menetelmät ovat käytössä. Tutkimukseen vastanneista henkilöistä (n=22) kaikki kertoi havainnoivansa lasten kielen kehitystä vuorovaikutus- ja keskustelutilanteissa, 91 % leikin avulla tai sen yhteydessä, 86 % kuvakirjojen avulla ja 50 % erilaisten testien tai tehtävien avulla. Päiväkotiryhmistä 86 % tukee lasten kielen kehitystä kuvakommunikaatiolla, 68 % selkokielellä ja 23 % tukiviittomilla. Päiväkotiryhmistä 82 % käyttää tukimenetelmiä päivittäin ja 14 % muutaman kerran viikossa. Kaikissa vastanneista päiväkotiryhmistä oli havaittu kielellisen kehityksen pulmia, viivästymää tai kehityksellistä kielihäiriötä. Yli puolet (59 %) vastaajista koki lasten kielen tukemisen haasteelliseksi, mille suurimmaksi syyksi nousi päiväkodin kiireinen arki. Tutkimukseen ei osallistunut yhtään integroitua erityisryhmää, joissa voisi karkeasti olettaa kielen kehityksen viivästymien ja haasteiden olevan tavallisia päiväkotiryhmiä yleisempiä. Vastausten pohjalta päiväkotien arkeen tarvitaan lisää rutiineja, moniammatillisia keskusteluja sekä työntekijöiden koulutusta. Pienestä otannasta huolimatta, tämä opinnäytetyö tarjoaa hyvän pohjan Porin kaupungin varhaiskasvatuksen toiminnan kehittämiseen lasten kielihäiriöiden havaitsemiseen ja tukemiseen. Opinnäytetyötä voidaan kehittää tulevaisuudessa laatimalla menetelmäopas liittyen kehityksellisten kielihäiriöiden havaitsemisen menetelmiin ja niiden käyttöön päiväkodin arjessa.