Urheiluseurojen mahdollisuudet ja haasteet erityislasten ja -nuorten liikunnan järjestämiseksi : haastattelu Tampereen urheiluseurojen toimintatavoista

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten liikunnan järjestämistä ja siihen liittyviä kokemuksia urheiluseuroissa Tampereella. Tavoitteena oli saada tietoa urheiluseurojen kokemista mahdollisuuksista ja haasteista liikunnan järjestämisessä. Lisäksi selvitettiin, millaisia apukeinoja seurat kaipaisivat erityisliikunnan järjestämisen tueksi.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineistonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Lisäksi teemahaastattelua varten toteutettiin alkukysely. Aineisto analysoitiin teemoittelua hyödyntäen. Tutkimuskohteena oli kaksi systemaattisesti valittua monilajiseuraa Tampereelta. Vastaajiksi valikoitui molemmista seuroista erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten valmentaja sekä seuran organisaation jäsen.

Tuloksista ilmeni, että urheiluseuroissa on vahva halu toteuttaa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten liikuntaa. Molemmissa seuroissa on omia erityisliikunnan joukkueita. Erityislapsilla on mahdollisuus harrastaa liikuntaa myös tavallisissa seurajoukkueissa. Seuroissa koettiin, että erityisliikunnan järjestäminen tuottaa myös haasteita. Yhdeksi merkittävimmäksi haasteeksi liikunnan järjestämisessä esille nousi resurssipula valmentajien määrän suhteen. Lisäkoulutus soveltavasta liikunnanohjaamisesta ja apuvalmentajat koettiin hyviksi keinoiksi, joilla liikunnan järjestämistä voitaisiin helpottaa. Myös apurahat koettiin hyviksi tukimuodoiksi liikunnan edistämisessä. Vaikka tietoa erilaisista tukimuodoista -kuten lisäkoulutuksesta ja apurahoista- oli tiedossa, ei niitä ollut hyödynnetty juurikaan näissä seuroissa.

Tulosten perusteella on aiheellista pohtia, miten apukeinojen hyödyntämistä voitaisiin lisätä ja miten urheiluseuroihin saataisiin lisää valmentajia, jotta erityislasten liikunnan järjestäminen helpottuisi jatkossa. Näin erityislasten liikunnan harrastaminen vakiinnuttaisi asemaansa niin yleisten kuin erityisryhmille suunnattujen joukkueiden kohdalla. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää seuratoiminnan kehittämiseen ja erityistä tukea tarvitsevien liikunnan lisäämiseen tähtäävissä hankkeissa. Lisäksi jatkossa olisi hyvä saada lisää tutkimustietoa seurojen kokemuksista myös pienemmistä seuroista ja pieniltä paikkakunnilta.

The aim of this study was to examine opportunities and challenges of sports clubs in their attempt to organise physical activities for children and youth with special needs.

The sample comprised two coaches from two different sports clubs in Tampere, as well as two members of the organisations of the respective sports clubs. The study was conducted with a qualitative approach and the data were collected through semi-structured interviews and short questionnaires. The data were analysed by means of a qualitative analysis by themes.

The findings indicated that sports clubs are willing to offer physical activities to all children and youth no matter of their special needs. The majority of the interviewed participants thought that the lack of coaches in all sectors posed a major challenge. Besides, the findings revealed that education on adapted physical activity is required to increase the sports clubs’ belief in their own abilities. Also, assistant coaches would be useful.

Based on the findings, it would be beneficial to consider how to attract more coaches to sports clubs. Further studies on the subject, for example qualitative interviews with smaller sports clubs could yield important information. Studies could provide better understanding of the challenges and opportunities that sports clubs face when organising physical activities for children and youth with special needs.