Musiikki rytmittämässä CP-vammaisen lapsen liikkumistaidon harjoittelua
Ukkonen, Karoliina (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120323518
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120323518
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli laajentaa fysioterapeuttien ”työkalupakkia” tuomalla musiikki osaksi CP-vammaisten lasten fysioterapeuttista kuntoutusta. Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää vastaukset tutkimuskysymyksiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkimusta ohjasivat tutkimuskysymykset; Miten musiikkia käytetään CP-vammaisten lasten liikkumistaitojen oppimisessa fysioterapiatilanteissa, millaisia mittaristoja tai testistöjä käytetään musiikin hyötyjä arvioitaessa, sekä millaisia tuloksia musiikin rytmittämällä harjoittelumuodoilla on saatu?
Teoriaosuudessa esiteltiin tietoa CP-vammaisuudesta yleisesti, tietoa motorisesta oppimisesta sekä CP-oireiston vaikutuksesta lapsen motoriseen oppimiseen ja lisäksi teoriaa musiikin käytöstä fysioterapiatilanteissa. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja systemaattinen tiedonhaku toteutettiin alan yleisimpiä tietokantoja käyttäen. Tiedonhaun tuloksena asetettujen sisäänotto- ja poissulku-kriteerien perusteella valikoitui kolme tutkimusta, jotka analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustuloksina löydettiin vastaukset tutkimuskysymyksiin. Kahdessa kolmesta tutkimuksesta käytettiin melodista musiikkia rytmittämään motorisen taidon suoritusta, yhdessä vihjeenä käytettiin kellojen ääntä eikä varsinaista musiikkia. Mittausmenetelminä tutkimuksissa käytettiin teknologisia mittausmenetelmiä, kuten päälle puettavia sensoreja, voimalevyjä sekä videoinnin avulla tehtyä liikkeen analysointia. Kahdessa kolmesta tutkimuksesta saatiin suora positiivinen tulos musiikin vaikutuksesta liikkeen laatuun, yhdessä tutkimuksista varsinaiseen liikkeen laatua kuvaavaan tulokseen ei päästy, vaan todettiin jatko-tutkimuksen tarpeellisuus.
Johtopäätöksenä todettiin, että fysioterapeuttisen harjoittelun tukena käytetyllä musiikilla voi olla positiivisia vaikutuksia CP-vammaisen lapsen motoristen liikkumistaitojen laatuun. Melodisella musiikilla näytti olevan vaikutusta liikkeen dynaamisiin elementteihin mutta toisaalta todettiin myös, että musikaalinen elementti saattoi toimia puhtaasti liikkeen rytmittäjänä tai vihjeenä. Tutkimusmateriaalia löytyi vähän ja se oli hyvin tuoretta. Jatkotutkimusten avulla tulisi selvittää millainen musiikki toimisi parhaiten liikkumis-taidon harjoittelun rytmittämisessä, ja millaiset arviointikeinot toimisivat parhaiten fysioterapiatilanteissa tapahtuvat kehityksen seurantamuotona sekä millaisella harjoittelulla saavutettaisiin pitkäaikaisia vaikutuksia CP-vammaisen lapsen liikkumistaitoihin.
Teoriaosuudessa esiteltiin tietoa CP-vammaisuudesta yleisesti, tietoa motorisesta oppimisesta sekä CP-oireiston vaikutuksesta lapsen motoriseen oppimiseen ja lisäksi teoriaa musiikin käytöstä fysioterapiatilanteissa. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja systemaattinen tiedonhaku toteutettiin alan yleisimpiä tietokantoja käyttäen. Tiedonhaun tuloksena asetettujen sisäänotto- ja poissulku-kriteerien perusteella valikoitui kolme tutkimusta, jotka analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustuloksina löydettiin vastaukset tutkimuskysymyksiin. Kahdessa kolmesta tutkimuksesta käytettiin melodista musiikkia rytmittämään motorisen taidon suoritusta, yhdessä vihjeenä käytettiin kellojen ääntä eikä varsinaista musiikkia. Mittausmenetelminä tutkimuksissa käytettiin teknologisia mittausmenetelmiä, kuten päälle puettavia sensoreja, voimalevyjä sekä videoinnin avulla tehtyä liikkeen analysointia. Kahdessa kolmesta tutkimuksesta saatiin suora positiivinen tulos musiikin vaikutuksesta liikkeen laatuun, yhdessä tutkimuksista varsinaiseen liikkeen laatua kuvaavaan tulokseen ei päästy, vaan todettiin jatko-tutkimuksen tarpeellisuus.
Johtopäätöksenä todettiin, että fysioterapeuttisen harjoittelun tukena käytetyllä musiikilla voi olla positiivisia vaikutuksia CP-vammaisen lapsen motoristen liikkumistaitojen laatuun. Melodisella musiikilla näytti olevan vaikutusta liikkeen dynaamisiin elementteihin mutta toisaalta todettiin myös, että musikaalinen elementti saattoi toimia puhtaasti liikkeen rytmittäjänä tai vihjeenä. Tutkimusmateriaalia löytyi vähän ja se oli hyvin tuoretta. Jatkotutkimusten avulla tulisi selvittää millainen musiikki toimisi parhaiten liikkumis-taidon harjoittelun rytmittämisessä, ja millaiset arviointikeinot toimisivat parhaiten fysioterapiatilanteissa tapahtuvat kehityksen seurantamuotona sekä millaisella harjoittelulla saavutettaisiin pitkäaikaisia vaikutuksia CP-vammaisen lapsen liikkumistaitoihin.