Hengitysvajauspotilaan hoitotyö akuutissa vaiheessa

Abstract

Hengitysvajaus on akuuttihoidossa yksi yleisimmistä syistä potilaan voinnin heikentymiseen. Äkillinen hengitysvajaus ei ole itsenäinen sairaus vaan elintoimintahäiriö, joka vaatii hoitotoimenpiteitä ja hengitysvajauksen syntyyn johtaneen syyn selvittämistä. Potilaan tilan muuttuminen äkillisesti kriittiseksi ilmenee useimmiten hengitysvajauksena ja verenkierron heikkenemisenä, jonka vuoksi sairaanhoitajan osaamiseen kuuluu tärkeänä osana näiden elintoimintojen tarkkailu ja havainnointi sekä potilaan kliininen tutkiminen. Hengitysvajaus on tavallisin elintoimintohäiriö, joka aiheuttaa potilaalle tehohoidon tarpeen ja hoidon pitkittymisen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hengitysvajaukseen johtaneita syitä ja miten aikuista hengitysvajauspotilasta hoidetaan akuuttivaiheessa. Tavoitteena oli saadun tiedon avulla lisätä ymmärrystä ja osaamista hengitysvajauspotilaan hoidosta hoitohenkilökunnalle, jotka työskentelevät ensi- ja akuuttihoidon parissa. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa perehdyttiin akuuttihoidossa hoidettavan aikuisen potilaan hengitysvajauksen syntyyn sekä hoitoon. Tutkimuskysymyksiksi asetettiin: "Mitkä syyt johtavat hengitysvajaukseen?" ja "Miten aikuisen potilaan hengitysvajausta hoidetaan akuutissa vaiheessa?" Työn aineistoksi valikoitui 9 tutkimusta, joista saatiin tutkimustietoa opinnäytetyöhön asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Opinnäytetyön tuloksena selvisi, että hengitysvajaukseen johtavia syitä voi olla useita ja hengitysvajausta hoidetaan sekä noninvasiivisesti että invasiivisesti. Hengitysvajauksesta kärsiviä potilaita tulisi hoitaa ympärivuorokautisissa tehohoidon yksiköissä, joissa on tarpeeksi osaavia ja koulutettuja hoitohenkilökunnan työntekijöitä, sillä tutkimusten mukaan siihen liittyy suuri kuolleisuusriski. Aiheesta tulisi kuitenkin tehdä lisää luotettavia ja ajantasaisia tutkimuksia.