Parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneen miehen kohtaaminen terveydenhuollossa
Pajunen, Nea (2021)
Pajunen, Nea
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121325653
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121325653
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneen miehen tunnistamiseen ja kohtaamiseen liittyviä tekijöitä terveydenhuollossa. Opinnäytetyön tehtävänä oli vastata tutkimuskysymykseen, miten kohdata pari-suhdeväkivallan uhriksi joutunut mies terveydenhuollossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa miesuhrin kohtaamisesta terveydenhuollossa. Tätä tietoa voitaisiin hyödyntää terveydenhuoltoalan ammatillisessa opetuksessa sekä terveydenhuollon ammattilaisten kohdatessa parisuhdeväkivallan uhri. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tuloksista selvisi, että miesten tunnistaminen parisuhdeväkivallan uhreiksi terveydenhuollossa oli haastavaa. Parisuhdeväkivalta vaikutti miesten kokonaisvaltaiseen terveyteen aiheuttaen jopa vakaviakin psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Miehet kokivat sukupuolistereotypioiden vaikuttavan kielteisesti asenteisiin miesten uhriksi joutumisesta mutta myös mahdollisuuteen hakea ja saada apua. Miesten kokemukset avuntarjoajista olivat pääosin kielteisiä ja palvelut olivat pääosin suunnattu naisille. Parisuhdeväkivalta miehiä kohtaan myös hyväksyttiin helpommin ja miehiä pidettiin useasti ennemmin väkivallan tekijöinä kuin sen uhreina. Tämä oli johtanut miesten avunhaun yleiseen laskuun.
Miesten kokemukset kohtaamisesta terveydenhuollossa olivat pääosin negatiivisia, epäileviä sekä syyllistäviä. Tämä aiheutti toissijaista uhriutumista sekä vaikutti kielteisesti miesten halukkuuteen hakea apua uudelleen. Myös ammattilaisten riittämätön koulutus hankaloitti uhrin tunnistamista, riittävän avun tarjoamista sekä toivotunlaisen kohtaamisen toteutumista. Lisätutkimuksille on tarvetta miesuhrien kohtaamisen kehittämiseksi terveydenhuollossa. Miesten negatiiviset kokemukset auttajatahoista heikentävät miesten halukkuutta hakea apua. Tämä johtaa parisuhdeväkivallan jatkumiseen ja sen hyväksymiseen sekä miesuhrien terveyden ja hyvinvoinnin heikkenemiseen.
Tuloksista selvisi, että miesten tunnistaminen parisuhdeväkivallan uhreiksi terveydenhuollossa oli haastavaa. Parisuhdeväkivalta vaikutti miesten kokonaisvaltaiseen terveyteen aiheuttaen jopa vakaviakin psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Miehet kokivat sukupuolistereotypioiden vaikuttavan kielteisesti asenteisiin miesten uhriksi joutumisesta mutta myös mahdollisuuteen hakea ja saada apua. Miesten kokemukset avuntarjoajista olivat pääosin kielteisiä ja palvelut olivat pääosin suunnattu naisille. Parisuhdeväkivalta miehiä kohtaan myös hyväksyttiin helpommin ja miehiä pidettiin useasti ennemmin väkivallan tekijöinä kuin sen uhreina. Tämä oli johtanut miesten avunhaun yleiseen laskuun.
Miesten kokemukset kohtaamisesta terveydenhuollossa olivat pääosin negatiivisia, epäileviä sekä syyllistäviä. Tämä aiheutti toissijaista uhriutumista sekä vaikutti kielteisesti miesten halukkuuteen hakea apua uudelleen. Myös ammattilaisten riittämätön koulutus hankaloitti uhrin tunnistamista, riittävän avun tarjoamista sekä toivotunlaisen kohtaamisen toteutumista. Lisätutkimuksille on tarvetta miesuhrien kohtaamisen kehittämiseksi terveydenhuollossa. Miesten negatiiviset kokemukset auttajatahoista heikentävät miesten halukkuutta hakea apua. Tämä johtaa parisuhdeväkivallan jatkumiseen ja sen hyväksymiseen sekä miesuhrien terveyden ja hyvinvoinnin heikkenemiseen.