Ikääntyneen seksuaalisuuden tukeminen hoitotyössä

Abstract

Ikääntyneiden määrä Suomessa ja maailmanlaajuisesti kasvaa jatkuvasti. Vuonna 2021 on ennustettu, että vuonna 2030 Suomessa olisi 1,45 miljoonaa yli 65-vuotiasta, joka näkyy merkittävästi hoitotyössä. Seksuaaliterveys on WHO:n määritelmän mukaisesti seksuaalisuuteen liittyvän fyysisen, emotionaalisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Hoitotyössä ikääntyneen seksuaalisuutta ei huomioida riittävästi, koska huomioiminen jää helposti muiden terveyteen sekä hyvinvointiin liittyvien asioiden varjoon. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskuudessa ikääntyneet katsotaan kuuluvan henkilöihin, joille ei enää kuulu seksuaalisuus tai se on heiltä kiellettyä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, miten iäkkään ihmisen seksuaalisuutta voidaan tukea hoitotyössä. Tavoitteena oli korostaa ikääntyneen seksuaalisuuden huomioimisen tärkeyttä hoitotyössä ja kootun tiedon perusteella ammattilaiset voisivat hyödyntää sitä ikääntyneen henkilön hoitotyön prosessissa.

Tutkimustuloksena aineistoista nousi seitsemän pääluokkaa: Henkilökunnan ammattitaidon kehittäminen, vuorovaikutus, sukupuolisuuden tukeminen, seksuaalisten tarpeiden tyydyttymisen mahdollistaminen, yksityisyyden kunnioittaminen, rajojen luominen ja sopimattomaan käytökseen puuttuminen sekä valtakunnalliset muutokset. Hoitajien ammattitaito ja henkilökohtaiset asenteet vaikuttavat ikääntyneen seksuaalisuuden tukemiseen. Hoitajien tulee jatkuvasti kehittää ammattitaitoaan sekä pohtia omia asenteita, jotta ikääntyneiden seksuaalisuuden tukeminen tulee näkyvämmäksi osaksi hoitotyötä. Seksuaalisuuden tukeminen on osa ikääntyneen kokonaisvaltaista hoitoa ja jokaisella tulisi olla siihen oikeus. Seksuaalisuuden tukemisen lähtökohtana on aina asiakas. Häntä tulee kuunnella ja jokaisen asiak kaan seksuaaliset tarpeet tulee ottaa huomioon yksilöllisesti.