Kuitujen koostumuksen vaikutus paperiteknisiin ominaisuuksiin sekä happamien ja alkalisten massojen eroavaisuudet
Yli-Kivistö, Markus (2021)
Yli-Kivistö, Markus
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121425775
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121425775
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Tampereen ammattikorkeakoululle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kuidun kemialliset ominaisuudet vaikuttavat massan paperiteknisiin ominaisuuksiin. Lisäksi työssä vertailtiin alkalisen sulfaattimassan ja happaman sulfiittimassan ominaisuuksia. Työn teoreettinen osa perustuu alan kirjallisuuteen. Työssä on hyödynnetty myös kansainvälisiä lähteitä. Kokeellinen osa toteutettiin Tampereen ammattikorkeakoulun paperilaboratoriossa.
Kokeellisessa osassa tutkittiin, miten erilaiset massaominaisuudet vaikuttavat seosmassoista valmistettujen arkkien paperiteknisiin ominaisuuksiin. Perusmassana käytettiin pitkäkuituista jauhettua ja valkaistua mäntysulfaattimassaa (Massa X). Seosmassoina käytettiin jauhamatonta valkaistua pitkäkuituista sulfiittimassaa (Massa A) sekä jauhamatonta ja valkaisematonta kokeellista lyhytkuituista massaa (Massa B), joka poikkesi tavanomaisista massoista koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan.
Opinnäytetyön selvityksen perusteella voitiin todeta kuitujen ominaisuuksien riippuvan pitkälti siitä, kuinka suuri suhteellinen osuus kuiduissa on kemiallisia komponentteja. Selluloosa ja hemiselluloosa tuovat paperiverkostolle tärkeitä ominaisuuksia, toisin kuin ligniini, joka tekee kuidusta sitoutumattoman ja jäykän. Kuidun pituus vaikuttaa positiivisesti lujuusominaisuuksiin. Kuituihin vaikuttaa myös kuitujen valmistustapa. Hapan kuitu on lyhyempi, heikompi ja murtuu helpommin kuin alkalinen kuitu. Paperiteknisiin ominaisuuksiin vaikuttavat kuitujen koostumus, kuitujen pituus, jauhatus, kuitujen mukautumiskyky ja kuitujen sitoutumiskyky.
Sulfaattimenetelmä tuottaa paremmat massan lujuusominaisuudet, se sopii kaikille kuituraaka-aineille ja lehtipuilla on korkea saanto. Happaman sulfiitti-menetelmän hyviä puolia ovat korkeampi saanto ja valkoisempi massa. Vaikka pelkästään hapan sulfiittikeitto on ominaisuuksiltaan riittämätöntä paperiteollisuuteen, sulfiittikeiton suurimpia etuja on sen joustavuus: monivaiheinen sulfiittikeitto mahdollistaa tuotteiden valmistamisen laajemmalla laatuasteikolla kuin sulfaattikeitto.
Tulosten perusteella pitkäkuituinen Massa A oli paperiteknisten ominaisuuksien perusteella hieman parempaa melkein kaikissa seospisteissä kuin lyhytkuituinen Massa B, mutta tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia. Massa B sisälsi paljon tikkumaista materiaalia sekä flokkautuneita kuituja, kun taas Massa A oli homogeenistä ja laadullisesti tasaista. 10–20 % seosmassaa pystyttiin lisäämän perusmassaan, ennen kuin sen ominaisuudet alkoivat heikkenemään radikaalisti.
Kokeellisessa osassa tutkittiin, miten erilaiset massaominaisuudet vaikuttavat seosmassoista valmistettujen arkkien paperiteknisiin ominaisuuksiin. Perusmassana käytettiin pitkäkuituista jauhettua ja valkaistua mäntysulfaattimassaa (Massa X). Seosmassoina käytettiin jauhamatonta valkaistua pitkäkuituista sulfiittimassaa (Massa A) sekä jauhamatonta ja valkaisematonta kokeellista lyhytkuituista massaa (Massa B), joka poikkesi tavanomaisista massoista koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan.
Opinnäytetyön selvityksen perusteella voitiin todeta kuitujen ominaisuuksien riippuvan pitkälti siitä, kuinka suuri suhteellinen osuus kuiduissa on kemiallisia komponentteja. Selluloosa ja hemiselluloosa tuovat paperiverkostolle tärkeitä ominaisuuksia, toisin kuin ligniini, joka tekee kuidusta sitoutumattoman ja jäykän. Kuidun pituus vaikuttaa positiivisesti lujuusominaisuuksiin. Kuituihin vaikuttaa myös kuitujen valmistustapa. Hapan kuitu on lyhyempi, heikompi ja murtuu helpommin kuin alkalinen kuitu. Paperiteknisiin ominaisuuksiin vaikuttavat kuitujen koostumus, kuitujen pituus, jauhatus, kuitujen mukautumiskyky ja kuitujen sitoutumiskyky.
Sulfaattimenetelmä tuottaa paremmat massan lujuusominaisuudet, se sopii kaikille kuituraaka-aineille ja lehtipuilla on korkea saanto. Happaman sulfiitti-menetelmän hyviä puolia ovat korkeampi saanto ja valkoisempi massa. Vaikka pelkästään hapan sulfiittikeitto on ominaisuuksiltaan riittämätöntä paperiteollisuuteen, sulfiittikeiton suurimpia etuja on sen joustavuus: monivaiheinen sulfiittikeitto mahdollistaa tuotteiden valmistamisen laajemmalla laatuasteikolla kuin sulfaattikeitto.
Tulosten perusteella pitkäkuituinen Massa A oli paperiteknisten ominaisuuksien perusteella hieman parempaa melkein kaikissa seospisteissä kuin lyhytkuituinen Massa B, mutta tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia. Massa B sisälsi paljon tikkumaista materiaalia sekä flokkautuneita kuituja, kun taas Massa A oli homogeenistä ja laadullisesti tasaista. 10–20 % seosmassaa pystyttiin lisäämän perusmassaan, ennen kuin sen ominaisuudet alkoivat heikkenemään radikaalisti.