Tukkimiehentäituhot Metsä Group Tampereen piirillä

Abstract

Tämä opinnäytetyö tehtiin Metsä Groupin tilaamana. Tarkoituksena oli selvittää tukkimiehentäituhojen laajuutta, sekä aiheutuneita vahinkoja kahden kasvukauden ikäisissä taimikoissa, joissa oli jo yhden kasvukauden jälkeisessä inventoinnissa havaittu tukkimiehentäituhoja. Osalla kohteista selvitettiin myös täydennysistutustaimien selviytymistä näillä korkean tuhoriskin kohteilla. Lisäksi aiemman tutkimustiedon perusteella selvitettiin Conniflex-käsiteltyjen taimien kestävyyttä tukkimiehentäituhoja vastaan torjunta-ainekäsiteltyihin taimiin verrattuna. Tutkimusaineistoksi valittiin ja inventointiin yhdeksän uudistusalaa, jotka sijaitsivat Pirkanmaalla.

Inventoiduilla uudistusaloilla tuhoriski oli merkittävästi tavanomaista korkeampi. Kahden kasvukauden ikäisistä taimista tukkimiehentäi oli tappanut 1,6 % ja vahingoittanut 35,2 % taimista viimeisimmän kasvukauden aikana. Inventointikeväänä täydennysistutetuista taimista tukkimiehentäi oli tappanut jopa 13,9 % ja vahingoittanut 7,0 % taimista. Yhtenä mahdollisena korkean tuhoriskin syynä tutkittiin maanmuokkauksen laatua, joka ei kuitenkaan selittänyt syönnin määrää. Inventoiduilla aloilla syöntiriski oli taimen ja humuksen välisestä etäisyydestä huolimatta jatkuvasti korkeampi kuin muissa tutkimuksissa, joissa uudistusalat oli valittu satunnaisesti. Työssä selvitettiin myös Conniflex-käsittelyn tehokkuutta yhtenä mahdollisena keinona ehkäistä tuhoja taimikoissa, joiden tuhoriski arvioidaan korkeaksi. Selvityksen mukaan sen tehokkuus on kuitenkin samaa luokkaa kemiallisten torjunta-aineiden kanssa.

Tulosten perusteella ei löydetty selkeästi selittäviä tekijöitä näiden uudistusalojen korkealle tuhoriskille. Tallaisia korkean tuhoriskin kohteita täydennysistutettaessa täytyy kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota tukkimiehentäihin. Varsinkin istutuspaikan valinnan merkitys korostuu näillä kohteilla, sillä näillä kohteilla syönnin kohteeksi joutumisen todennäköisyys oli vielä 10 cm päässä humuksen reunasta lähes 50 %.

This thesis was commissioned by Metsä Group. The purpose of this study was to find out the extent of the pine weevil damages in the Tampere district, as well as classify what type of damages pine weevils had caused to second year seedlings had been damaged by the pest during their first growing season. In some of the high-risk sites, the survival of replanted seedlings was also studied. In addition, the resistance of Conniflex-treated seedlings to pests was compared to the resistance of pesticide-treated ones based on already existing research data. The primary research data was gathered from nine selected reform areas in the region of Pirkanmaa, Finland.

In the inventoried areas, the risk of destruction was significantly higher than usual. Of the seedlings aged two growing seasons, 1,6 % had been killed and 35,3 % had been damaged by the pine weevil during the second growing season. An inventory of seedlings replanted in the spring showed that up to 13,9 % of the seedlings were killed and 7,0 % were damaged. One possible reason for the high level of damage was perhaps the cultivation quality, which, however, did not explain the number of damaged saplings. Despite the distance between the sapling and the mineral soil, the number of saplings destroyed by the pine weevil was continuously higher in this study compared to other similar studies where the reform areas were selected randomly. In this research, even the effectiveness of the Conniflex treatment as a possible method for preventing damages in seedlings in high-risk reform areas was studied. According to the findings, Conniflex treatment was not significantly more protective than the existing chemical pesticides.

The findings of this study do not offer any clear explanation for why the selected reform areas had a high risk of deforestation. However, in the process of reforestation, it is of crucial importance to look for any signs of possible damages caused by the pine weevil. Based on the results of this study, the risk of pine weevil invasion is increased by 50 % if the distance between the mineral soil and the seedlings is 10 centimeters or less. Thus, by carefully selecting the individual planting spots for the seedlings, one may decrease the risk of pine weevil damages in the future.