Tukkimiehentäituhot Metsä Group Tampereen piirillä
Hautamäki, Tomi (2021)
Hautamäki, Tomi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121425703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121425703
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin Metsä Groupin tilaamana. Tarkoituksena oli selvittää tukkimiehentäituhojen laajuutta, sekä aiheutuneita vahinkoja kahden kasvukauden ikäisissä taimikoissa, joissa oli jo yhden kasvukauden jälkeisessä inventoinnissa havaittu tukkimiehentäituhoja. Osalla kohteista selvitettiin myös täydennysistutustaimien selviytymistä näillä korkean tuhoriskin kohteilla. Lisäksi aiemman tutkimustiedon perusteella selvitettiin Conniflex-käsiteltyjen taimien kestävyyttä tukkimiehentäituhoja vastaan torjunta-ainekäsiteltyihin taimiin verrattuna. Tutkimusaineistoksi valittiin ja inventointiin yhdeksän uudistusalaa, jotka sijaitsivat Pirkanmaalla.
Inventoiduilla uudistusaloilla tuhoriski oli merkittävästi tavanomaista korkeampi. Kahden kasvukauden ikäisistä taimista tukkimiehentäi oli tappanut 1,6 % ja vahingoittanut 35,2 % taimista viimeisimmän kasvukauden aikana. Inventointikeväänä täydennysistutetuista taimista tukkimiehentäi oli tappanut jopa 13,9 % ja vahingoittanut 7,0 % taimista. Yhtenä mahdollisena korkean tuhoriskin syynä tutkittiin maanmuokkauksen laatua, joka ei kuitenkaan selittänyt syönnin määrää. Inventoiduilla aloilla syöntiriski oli taimen ja humuksen välisestä etäisyydestä huolimatta jatkuvasti korkeampi kuin muissa tutkimuksissa, joissa uudistusalat oli valittu satunnaisesti. Työssä selvitettiin myös Conniflex-käsittelyn tehokkuutta yhtenä mahdollisena keinona ehkäistä tuhoja taimikoissa, joiden tuhoriski arvioidaan korkeaksi. Selvityksen mukaan sen tehokkuus on kuitenkin samaa luokkaa kemiallisten torjunta-aineiden kanssa.
Tulosten perusteella ei löydetty selkeästi selittäviä tekijöitä näiden uudistusalojen korkealle tuhoriskille. Tallaisia korkean tuhoriskin kohteita täydennysistutettaessa täytyy kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota tukkimiehentäihin. Varsinkin istutuspaikan valinnan merkitys korostuu näillä kohteilla, sillä näillä kohteilla syönnin kohteeksi joutumisen todennäköisyys oli vielä 10 cm päässä humuksen reunasta lähes 50 %.
Inventoiduilla uudistusaloilla tuhoriski oli merkittävästi tavanomaista korkeampi. Kahden kasvukauden ikäisistä taimista tukkimiehentäi oli tappanut 1,6 % ja vahingoittanut 35,2 % taimista viimeisimmän kasvukauden aikana. Inventointikeväänä täydennysistutetuista taimista tukkimiehentäi oli tappanut jopa 13,9 % ja vahingoittanut 7,0 % taimista. Yhtenä mahdollisena korkean tuhoriskin syynä tutkittiin maanmuokkauksen laatua, joka ei kuitenkaan selittänyt syönnin määrää. Inventoiduilla aloilla syöntiriski oli taimen ja humuksen välisestä etäisyydestä huolimatta jatkuvasti korkeampi kuin muissa tutkimuksissa, joissa uudistusalat oli valittu satunnaisesti. Työssä selvitettiin myös Conniflex-käsittelyn tehokkuutta yhtenä mahdollisena keinona ehkäistä tuhoja taimikoissa, joiden tuhoriski arvioidaan korkeaksi. Selvityksen mukaan sen tehokkuus on kuitenkin samaa luokkaa kemiallisten torjunta-aineiden kanssa.
Tulosten perusteella ei löydetty selkeästi selittäviä tekijöitä näiden uudistusalojen korkealle tuhoriskille. Tallaisia korkean tuhoriskin kohteita täydennysistutettaessa täytyy kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota tukkimiehentäihin. Varsinkin istutuspaikan valinnan merkitys korostuu näillä kohteilla, sillä näillä kohteilla syönnin kohteeksi joutumisen todennäköisyys oli vielä 10 cm päässä humuksen reunasta lähes 50 %.