Pelikasvatus Suomen yleisissä kirjastoissa neljän asiantuntijan haastattelujen perusteella
Toppila, Antti (2021)
Toppila, Antti
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121726720
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121726720
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena oli pelikasvatus ja sen näkyminen yleisissä kirjastoissa. Työssä käsiteltiin pelikasvatuksen termiä itsessään sekä siihen liittyviä ajatuksia. Työssä tuotiin myös esille pelikasvatuksen erilaisia muotoja yleisten kirjastojen verkostossa. Pelikasvatuksen lisäksi käsiteltiin yleisesti pelien merkitystä opetuksessa ja arjessa. Lisäksi pohdittiin pelikasvatuksen hyötyjä ja haittoja myös kirjastonäkökulmasta. Opinnäytetyössä kerrottiin mm. pelikasvatukseen liittyvistä tapahtumista, kulttuuri-ilmiöistä ja erilaisista näkökulmista, joiden kautta pelaaminen usein nähdään.
Tutkimusmenetelmänä toimi teemahaastattelu. Sitä varten haastateltiin yhteensä neljä ihmistä. Haastateltiin yhtä kirjastonhoitajaa, kahta kirjastonjohtajaa ja yhtä pelikasvatuksen asiantuntijaa. Haastattelut toteutettiin Teamsin välityksellä, ja sitä varten oli laadittu kysymyksiä loogisessa järjestyksessä. Alkuun oli muutama helpompi kysymys haastateltavan pelaamistaustasta. Sen jälkeen siirryttiin pääkysymyksiin. Kysymykset käsittelivät pelikasvatusta ja sen merkitystä, pelilukutaidon tärkeyttä ja pelikasvatuksen tulevaisuuden näkymiä. Haluttiin saada monipuolista näkökulmaa siitä, miten pelikasvatus näkyy kirjastoissa ja arjessa.
Tuloksia saatiin monipuolisesti. Varsinkin pelikasvatuksen käsite on todella monitulkintainen, se voidaan käsittää kirjaston pelivinkkauksena tai yleisenä tietoisuuden lisäämisenä pelimaailmassa. Yleisesti ottaen pelien ikärajoja tulisi painottaa yhä enemmän ja pitää yllä aktiivisesti kirjastojen pelikokoelmaa. Pelaamista ei tulisi ymmärtää väärin. Peleillä usein on paljon sosiaalista vaikutusta, ne kehittävät aivotoimintaa ja ne voivat olla hyvä lisä koulujen opetussuunnitelmiin. Silti on huomioitava resurssit ja kirjaston koko miettiessä pelikasvatuksellisen sisällön ylläpitoa. Usein pienet kirjastot eivät pysty jakamaan työaikoja niin, että aikaa jäisi arkirutiinien lisäksi pelikasvatukselle. Kirjastojen pelikasvatustarjonta tarkoittaa tänä päivänä pääosin pelikokoelmia, pelitapahtumia ja teemaviikkoja sekä verkossa olevia pelivideoita ja dokumentteja.
Tutkimusmenetelmänä toimi teemahaastattelu. Sitä varten haastateltiin yhteensä neljä ihmistä. Haastateltiin yhtä kirjastonhoitajaa, kahta kirjastonjohtajaa ja yhtä pelikasvatuksen asiantuntijaa. Haastattelut toteutettiin Teamsin välityksellä, ja sitä varten oli laadittu kysymyksiä loogisessa järjestyksessä. Alkuun oli muutama helpompi kysymys haastateltavan pelaamistaustasta. Sen jälkeen siirryttiin pääkysymyksiin. Kysymykset käsittelivät pelikasvatusta ja sen merkitystä, pelilukutaidon tärkeyttä ja pelikasvatuksen tulevaisuuden näkymiä. Haluttiin saada monipuolista näkökulmaa siitä, miten pelikasvatus näkyy kirjastoissa ja arjessa.
Tuloksia saatiin monipuolisesti. Varsinkin pelikasvatuksen käsite on todella monitulkintainen, se voidaan käsittää kirjaston pelivinkkauksena tai yleisenä tietoisuuden lisäämisenä pelimaailmassa. Yleisesti ottaen pelien ikärajoja tulisi painottaa yhä enemmän ja pitää yllä aktiivisesti kirjastojen pelikokoelmaa. Pelaamista ei tulisi ymmärtää väärin. Peleillä usein on paljon sosiaalista vaikutusta, ne kehittävät aivotoimintaa ja ne voivat olla hyvä lisä koulujen opetussuunnitelmiin. Silti on huomioitava resurssit ja kirjaston koko miettiessä pelikasvatuksellisen sisällön ylläpitoa. Usein pienet kirjastot eivät pysty jakamaan työaikoja niin, että aikaa jäisi arkirutiinien lisäksi pelikasvatukselle. Kirjastojen pelikasvatustarjonta tarkoittaa tänä päivänä pääosin pelikokoelmia, pelitapahtumia ja teemaviikkoja sekä verkossa olevia pelivideoita ja dokumentteja.