1980-luvun rivitalon purkumateriaalin uudelleenkäyttö ja kierrättäminen

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan rakennuspurkujätteen uudelleenkäyttämistä ja kierrättämistä teoriassa ja käytännössä. Rakennusjätteen uudelleenkäyttämistä ja kierrättämistä ohjaavat kansallinen lainsäädäntö ja ohjeistukset sekä EU-direktiivit. Opinnäytetyöhön on valittu esimerkiksikohteeksi 1980-luvulla rakennettu puurunkoinen rivitalo.

Työhön valitusta purkukohteesta tehdään suuntaa-antava arvio siitä, kannattaako se purkaa rakenneosa kerrallaan vai massapurkuna. Samalla kartoitetaan, voisiko purkukohteen rakenneosia käyttää uudestaan sellaisenaan tai kierrättää esimerkiksi uusiotuotteiden raaka-aineeksi. Näiden seikkojen lisäksi tarkastellaan, miten lain, säädösten, ohjeistusten ja direktiivien asettamat tavoitteet pystytään täyttämään.

Esimerkkikohde tullaan purkamaan massapurkuna. Valittu purkutapa tulee olemaan edullisempi ratkaisu kuin purku rakenneosa kerrallaan. Kohteessa ei kuitenkaan päästä 70 % uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteeseen.

Rakennuspurkujätteen onnistunut uudelleenkäyttö ja kierrättäminen vaatii hyvää suunnittelua ja ennakoimista. Purkuprojekteissa pitää ottaa huomioon myös kohteen sijainnin tuomat mahdollisuudet ja haasteet. Kasvukeskuksissa kierrättämisen lähtökohdat ovat huomattavasti paremmat kuin muuttotappioalueilla.

Rakennusjätteen uudelleenkäytön ja kierrättämisen haasteisiin kehitetään erilaisia ratkaisuja. Kehitys on kuitenkin hidasta ja työlästä. Jotta asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin, kehitystyötä pitäisi tukea valtiollisesti ja EU-tasolta ja lainsäädäntöä pitäisi päivittää.

The thesis examines the possibilities and challenges of reusing and recycling construction demolition waste both in principle guided by various laws and regulations and in practice. The demolition project chosen as an example for the thesis is a timber framed terraced house built in the 1980s.

The thesis contains a rough estimate whether the selected demolition site is better to dismantle component by component or as a mass demolition. On the other hand, it is examined whether the components of the demolition site could be reused as such or for example recycled as a raw material for recycled products. In addition to these aspects, it is evaluated how the objectives set by law, regulations, guidelines and directives can be met.

For the selected project, mass demolition is the most effective way to demolish the house. Mass demolition will be the most cost-effective solution, but the site will not meet the 70% reuse and recycling target.

The final conclusion of the thesis is that successful reuse and recycling of construction demolition waste requires good planning and anticipation. Demolition projects must also take into account for example the opportunities and challenges posed by the location of the site. In growth centers, the qualifications for recycling are considerably better than in migration loss areas.