"Mitä nopeemmin me pystytään niinku niihin pieniin kivenmurusiin tavallaan puuttumaan, niin sitä helpompi sen lapsen on olla" : Seinäjoen päiväkotien työntekijöiden kokemuksia huolen heräämisestä ja huolen puheeksiottamisesta.

Abstract

Opinnäytetyömme tavoitteena oli tutkia sitä, miten Seinäjoen kaupungin päiväkotien työntekijät kokevat huolen heräämisen ja huolen puheeksiottamisen päiväkodin arjessa. Työmme keskeisiksi teemoiksi nousivat huolen herääminen, huolen puheeksiottaminen sekä osaamisen ja koulutuksen tarve. Työmme teoriaosuus muodostui varhaisesta puuttumisesta, kasvatuskumppanuudesta, huolen heräämisestä, huolen vyöhykkeistöstä sekä huolen puheeksiottamisesta lapsen vanhempien ja muiden työntekijöiden kanssa.

Tutkimuksemme oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimusmenetelmänämme käytimme teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistui yhdeksän haastateltavaa Seinäjoen viideltä eri päivähoidon alueelta. Seitsemän haastatteluista toteutimme yksilöhaastatteluina ja yhden parihaastatteluna. Aineiston analysoimme käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimustulostemme mukaan huoli on jokaisen työntekijän subjektiivinen tunne, joka voi syntyä lapsesta, vanhemmista tai koko perheestä. Huoli voi herätä lapsen poikkeavasta käyttäytymisestä, kehityksellisestä viiveestä tai lapsen ulkoisesta olemuksesta. Työntekijät havainnoivat lasta päiväkodissa ja samalla näitä havaintoja kirjoitetaan ylös. Kun havaintoja lapsesta on kerääntynyt, ottaa työntekijä henkilökohtaisen huolensa puheeksi ensin omien työkavereiden kanssa. Tämän jälkeen työntekijä ottaa huolen puheeksi vanhempien kanssa avoimesti keskustellen ja vanhemmilta neuvoa pyytäen. Tavoitteena huolen puheeksiottamisessa on, että työntekijä etsii ratkaisuja lapsen tai perheen tilanteeseen yhdessä vanhempien kanssa. Huolen puheeksiottamista vanhempien kanssa voi vaikeuttaa perheen tausta ja se, miten vanhemmat ovat aikaisemmin suhtautuneet asiaan vastaavanlaisessa tilanteessa.

Työntekijät kokivat, että he osaavat tunnistaa huolen ja osaavat ottaa sen puheeksi vanhempien kanssa. Suurin osa työntekijöistä koki kaipaavansa koulutusta aiheeseen liittyen. Kirjallista materiaalia aiheesta ei koettu tarpeelliseksi, koska tietoa työntekijät saavat ammattikirjallisuudesta, muilta työntekijöiltä sekä Internetistä.

The target of our Bachelor thesis was to search how kindergarten workers in Seinäjoki experience awakening of worries and talking about them. The central themes in our thesis are worry awakening, talking about worries and the need for competence and education. The theory part in our thesis consists of early intervention, education partnership, problem awakening, steps of the problem, as well as talking about the problem with the children´s parents and other workers.

Our research was qualitative. We used the theme interview as our research method. We interviewed nine workers from five different areas of day care in Seinäjoki. Seven interviews were carried out as individual interviews and one as pair interview. We analyzed the material by using data based content analysis.

According to our research results, a worry is every worker´s subjective feeling which can be created by the child, parents or the whole family. The worry can wake from the child´s different behavior, from delay in development or from the child´s external aspect. The workers observe the child in the kindergarten and, at the same time, these observations are written down. When observations of the child have gathered, a worker will first bring her / his own concerns to other workers. After that, the workers bring this up to the parents and they discuss openly about the workers’ concerns and ask parents for advice. The objective in talking about the worry is that a worker tries to find solutions to the child´s or family’s situation together with parents. The family background and how the parents have earlier reacted to a similar situation can greatly influence talking about a worry.

The workers experienced that they can identify the worry and can talk about it with the parents. Most of the workers experienced the need of education on the subject. Written material was not regarded as necessary because the workers get information from professional literature, from other workers and from the Internet.