Satu lasta ja aikuista yhdistämässä : Suomalaisen menetelmän juurruttamisesta swazimaalaiseen kasvatuskulttuuriin

Abstract

Tutkimuksen tilaajana toimi Sadutusta Swazimaahan – projekti. Projektin osapuolina toimii Turun ammattikorkeakoulu, SOS –lapsikyläsäätiö Suomessa, SOS Childrens’ Villages Swazimaassa sekä Swazimaan yliopisto University of Swaziland. Hankkeen tarkoitus on kehittää Swazimaan varhaiskasvatusta vaikuttamalla esikouluopettajien ammattitaitoon viemällä suomalaista sadutusmenetelmää swazimaalaisiin esikouluihin. Sadutus perustuu lapsilähtöisyyteen ja lapsen kuuntelemiseen, lapsen osallistamiseen sekä uudenlaiseen vuorovaikutukseen aikuisen ja lapsen välillä.

Tutkimus toimi väliarviointina, jonka perusteella hankkeen tulevaa toimintaa suunnataan. Tietoa kerättiin siitä, miten menetelmää käytettiin puolen vuoden jälkeen ensimmäiselle sadutus -kurssille osallistuneissa esikouluissa. Tutkimus kohdistui menetelmän juurruttamisen mahdollisuuksiin sekä esteisiin swazimaalaisessa kasvatuskulttuurissa.

Tutkimus oli kvalitatiivinen, aineisto kerättiin haastatellen ja havainnoiden. Tutkimuksen lähestymistapa oli etnografinen.

Tutkimuksen tuloksissa selvisi, että menetelmän juurruttamisen mahdollisuuksia tukee opettajien kiinnostus sekä innostus menetelmää kohtaan. Menetelmän kautta saavutetut asiat, eli koettu hyöty, tukee opettajien motivaatiota käyttää menetelmää työssään sekä levittää sitä. Juurruttamisprosessia tukee myös opettajien väliset kontaktit esimerkiksi projektin toimesta käynnistettyjen ryhmätapaamisten kautta.

Menetelmän juurtumista voi estää sadutuksen teorian sisäistämiseen liittyvät vaikeudet. Kasvatuskäsityksissä on suuria eroja opettajien ja esikoulujen välillä. Sadutus etsii vielä muotoaan swazimaalaisessa esikouluympäristössä. Lisäksi resurssien puute voi estää menetelmän levittämistä sekä juurtumista niin koulun kuin yhteisön tasolla.

Menetelmää vietäessä uuteen kulttuuriseen ympäristöön, avainasemassa on teoreettisen osuuden ymmärtäminen sekä sen sulautuminen yhteen kulttuuristen piirteiden kanssa. Levittämistyön edellytyksenä on yhtenäinen käsitys menetelmästä sekä sen mahdollisuuksista uudessa ympäristössään.

This research was commissioned by the Storycrafting in Swaziland -project, implemented jointly by Turku University of Applied Sciences, the SOS Children's Villages Association and the University of Swaziland. The main purpose of the project is to strengthen the professional skills of people who work with children, mostly pre-school teachers.

The aim of the project is to take a Finnish Early Childhood Education method Storycrafting to pre-schools in Swaziland. The project organized two Storycrafting -courses in 2011 and 2012. The main idea of the method is to give floor to the child by listening and accepting the child. It is a child-oriented method, making the dialogue between child and adult more democratic.

This research brought forth data on development targets for the project. The focus was on how the teachers from the first Storycrafting course were using the method after six months. Study was concentrated on the possibilities and impediments in rooting the method to Early Childhood Development in Swaziland.

Research is qualitative and the data was collected by using interviews and observations with an ethnographical approach.

As outcomes, excitement and interest towards the method support the rooting process. Achievements and usefulness enhances motivation to use and spread the method. Also contacts between the teachers such as group sharing meetings strengthen the rooting process.

The educational perspectives might preclude the rooting process, if the pre-schools values are too far away from the values of the method. Teachers had some difficulties with internalizing the theory part. Also lack of financial resources affects the possibilities of spreading the method.

When taking a method to a new kind of cultural environment, most important thing is to find how the original theory and the new cultural structures blend. As precondition for spreading the method, there needs to be coherent view of the method and its possibilities in the cultural environment.