Kolmas sektori osana Turun uudistettua perhevalmennusta : kokemuksia ja ajatuksia tulevaisuudesta

Abstract

Opinnäytetyö on osa Kymppi-hanketta (Neuvolatyö 2010-luvulle) ja sen osaprojektia Valmiina Vanhemmuuteen (VAVA). VAVA-projektin tuloksena Turkuun syntyi uusi perhevalmennusmalli. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten odotukset VAVA-hankkeeseen liittyen ovat toteutuneet kolmannessa sektorissa, millaisena liitot kokevat roolinsa uudistetussa perhevalmennusmallissa ja ovatko ne halukkaita jatkamaan tämäntyyppistä yhteistyötä tulevaisuudessa. Opinnäytetyössä kolmannen sektorin edustajia ovat Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) ja Ensi- ja turvakotien liiton Turun yksikkö. Opinnäytetyön aineisto kerättiin yksilöllisten teemahaastatteluiden avulla syksyllä 2011. Mannerheimin lastensuojeluliitosta haastattelimme kolmea edustajaa ja Turun ensi- ja turvakoti ry:stä yhtä edustajaa. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja käsiteltiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kirjallinen aineisto kerättiin käyttämällä kirjastojen hakukoneita sekä erilaisista tietokannoista tietoa hakemalla. Tehtyjen haastattelujen perusteella Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Turun ensi- ja turvakoti ry:n tulokset poikkesivat osittain toisistaan. Molemmat liitot kokivat uudistetusta perhevalmennusmallista olevan hyötyä sekä perheille että liitoille. Turun ensi- ja turvakoti ry:n mielestä ajatus uudesta perhevalmennusmallista oli hyvä. He olisivat kuitenkin toivoneet yhdistykselleen hieman isompaa roolia. MLL puolestaan koki roolinsa hyvänä ja sopivana. Hyödyllisenä koettiin erityisesti se, että liiton edustajat voivat kohdata lapsiperheet jo odotusaikana. Jatkossa he ajattelevat erityisosaamisensa olevan kuitenkin eniten hyödyksi synnytyksen jälkeisillä kerroilla. MLL toivoi parantavansa yhteistyötä julkisen sektorin kanssa, mikä toteutuikin. Suurena ongelmana jatkoa ajatellen pidettiin rahoitusta, minkä saaminen on epävarmaa. Tämän takia edustajat pitivät mallin jatkumista Turussa epätodennäköisenä, mutta toivoivat saavansa olla tulevaisuudessakin mukana perhevalmennuksissa.

This thesis is a part of Kymppi-project (Upgrading maternity and child health care clinics to 21st century) and its subproject VAVA, Valmiina Vanhemmuuteen (Ready for Parenthood). As a result for VAVA-project a new model for family training was created in Turku. The aim of this thesis is to examine how expectations have been fulfilled concerning VAVA project in the third sector, how organizations experience their role in the renewed family training and to find out if they are willing to continue this type of cooperation in the future. In this thesis the representatives for third sector are Mannerheim league for child welfare and the Turku unit of Federation of mother and child homes and shelters. Essays, surveys and other written data for the thesis were gathered through individual theme interviews in autumn 2011. We interviewed three representatives from Mannerheim league for child welfare and one representative from Turku federation of mother and child homes and shelters. The interviews were recorded, transcribed and processed through inductive analysis of the content. Studies and publications were searched from electronic databases. The results of the interviews varied partially from one another. Both organizations experienced the renewed model to be beneficial to both families and organizations. Turku federation of mother and child homes and shelters -organization felt that the idea of the renewed family training was good. However, the organization would have preferred a slightly bigger role for their organization. Mannerheim league for child welfare -organization felt that their role was suitable. In particular, it was seen useful that the organization had the opportunity to meet the families already during pregnancy. In the future, however, the organization thought that their level of expertise would be more suitable during the two appointments after the baby is born. Cooperation with public sector was improved as the organization had hoped. Financing was a big concern considering the future. Due to this, representatives considered it unlikely that this exact model would continue in Turku but hoped to be involved in family training in the future.

Detta examensarbete är en del av Kymppi-projektet (Mödravården till 2010-talet) och delprojektet VAVA, Valmiina Vanhemmuuteen (Redo för föräldraskap). Som resultat av projektet fick Åbo en ny familjeträningsmodell. Meningen med examenarbetet är att reda ut hur VAVA-projektets förväntningar har uppfyllts inom tredje sektorn, hur förbunden upplever sina roller inom den förnyade familjeträningsmodellen och om de är villiga till fortsatt sammarbete av den här typen i framtiden. I examensarbetet representerar Mannerheims barnskyddsförbund och Åbos enhet av Förbundet för mödra- och skyddshem den tredje sektorn. Materialet till examensarbetet samlades in via personliga temaintervjuer under hösten 2011. Tre representanter från Mannerheims barnskyddsförbund intervjuades och en representant från Åbos enhet av Förbundet för mödra- och skyddshem. Intervjuerna bandades, transkriberades och behandlades med induktiv innehållsanalys. De skriftliga källorna samlades ihop med hjälp av bibliotekets söktjänster och andra databaser. Enligt intervjuerna skilde sig resultaten delvis från varandra. Både Mannerheims barnskyddsförbund och Förbundet för mödra- och skyddshem ansåg att den förnyade familjeträningsmodellen var till nytta för både familjer och förbunden. Förbundet för mödra- och skyddshem ansåg att tanken på en ny familjeträningsmodell var bra, men de skulle ha önskat sig en större roll för sin förening. Mannerheims barnskyddsförbund ansåg sin roll i modellen vara lämpligt stor. Speciellt nyttigt upplevdes att förbundets representanter har möjlighet att möta familjerna redan under graviditeten, trots att förbundets specialkunskaper fortsättningsvis ansågs vara till störst nytta efter födseln. Samarbetet med den offentliga sektorn hade förbättrats som förväntat. Finansieringen ansågs vara ett stort problem i framtiden, därför tvivlade representanterna på att modellen skulle existera i Åbo någon längre tid. Trots detta var bägge förbunden hoppfulla om att få delta även i fortsättningen.