Röntgenhoitajien kokemuksia kuvantamistyön ja potilassiirtojen fyysisestä kuormittavuudesta
Joukanen, Virpi (2012)
Joukanen, Virpi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120718714
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120718714
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Pohjois-Kymen sairaalan röntgenosastolla työskentelevien röntgenhoitajien kokemusta kuvantamistyön ja potilassiirtojen fyysisestä kuormittavuudesta. Tavoitteena oli myös selvittää röntgenhoitajien omaa kokemusta potilassiirtotaidoistaan, apuvälineiden käytöstä ja koulutuksentarpeesta kyseisiin asioihin Opinnäytetyön tulosten pohjalta luodaan Pohjois-Kymen sairaalan röntgenosastolle röntgenhoitajan työergonomian kehittämissuunnitelma.
Opinnäytetyö toteutettiin case-tutkimuksena Pohjois-Kymen sairaalan röntgenosastolla ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella röntgenosastolla työskenteleviltä röntgenhoitajilta. Kyselylomakkeita oli kaksi erilaista ja kummatkin lomakkeet jaettiin kaikille kohderyhmään kuuluville (n=15). Aineisto analysoitiin Exel-taulukkolaskentaohjelman ja SPSS-tilasto-ohjelman sekä laadullisen tutkimuksen menetelmin.
Röntgenhoitajat pitivät työtään fyysisesti kuormittavana ja kuvantamistyön fyysisesti raskaimmaksi tekijäksi koettiin potilassiirrot. Kuvantamistyöhön sisältyviä erityisiä kuormitustekijöitä olivat sängyssä tapahtuvat kuvaukset, raskaan kattoputken liikuttelu, painavan detektorin tai hilakasetin käsittely sekä varallaoloon liittyvä työvuorojen venyminen ja valvominen. Röntgenhoitajista puolet kiinnitti mielestään riittävästi huomiota ergonomiseen työskentelyyn. Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia oli työuransa aikana ollut 80 %:lla vastaajista ja kolme viidesosaa oli joutunut olemaan sairauslomalla ongelmien takia.
Työergonomian kehittämisestä hyötyvät sekä työntekijä että työnantaja. Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella röntgenhoitajan työn fyysisen kuormittavuuden hallintaan on kiinnitettävä huomiota. Tärkeimpinä keinoina voidaan pitää säännöllisten potilassiirtokoulutusten järjestämistä sekä työn organisoinnin tarkastelua.
Opinnäytetyö toteutettiin case-tutkimuksena Pohjois-Kymen sairaalan röntgenosastolla ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella röntgenosastolla työskenteleviltä röntgenhoitajilta. Kyselylomakkeita oli kaksi erilaista ja kummatkin lomakkeet jaettiin kaikille kohderyhmään kuuluville (n=15). Aineisto analysoitiin Exel-taulukkolaskentaohjelman ja SPSS-tilasto-ohjelman sekä laadullisen tutkimuksen menetelmin.
Röntgenhoitajat pitivät työtään fyysisesti kuormittavana ja kuvantamistyön fyysisesti raskaimmaksi tekijäksi koettiin potilassiirrot. Kuvantamistyöhön sisältyviä erityisiä kuormitustekijöitä olivat sängyssä tapahtuvat kuvaukset, raskaan kattoputken liikuttelu, painavan detektorin tai hilakasetin käsittely sekä varallaoloon liittyvä työvuorojen venyminen ja valvominen. Röntgenhoitajista puolet kiinnitti mielestään riittävästi huomiota ergonomiseen työskentelyyn. Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia oli työuransa aikana ollut 80 %:lla vastaajista ja kolme viidesosaa oli joutunut olemaan sairauslomalla ongelmien takia.
Työergonomian kehittämisestä hyötyvät sekä työntekijä että työnantaja. Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella röntgenhoitajan työn fyysisen kuormittavuuden hallintaan on kiinnitettävä huomiota. Tärkeimpinä keinoina voidaan pitää säännöllisten potilassiirtokoulutusten järjestämistä sekä työn organisoinnin tarkastelua.