Osaamisen kehittäminen Poliisiammattikorkeakoulun tietohallintoyksikössä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa Poliisiammattikorkeakoulun tietohallintoyksikön osaamisen nykytila, miettiä toimenpiteitä sen kehittämiseksi ja selvittää ns. kriittinen osaaminen. Lisäksi tavoitteena oli pohtia mitä osaaminen on, miten sitä voi jakaa ja kenen toimesta sitä jaetaan.

Tutkimusmenetelminä käytettiin toimintatutkimusta ja kirjallisuuskartoitusta. Toimintatutkimuksen perusteella voitiin todeta, että Poliisiammattikorkeakoulun tietohallintoyksiön osaaminen oli keskittynyt kunkin työntekijän oman toimenkuvan mukaisiin osaamisalueisiin. Oman toimenkuvan ulkopuolista osaamista oli, mutta sitä ei ollut riittävästi. Varsinkin ns. sähköisiin palveluihin (mm. erilaiset web-sovellukset) liittyvä osaaminen oli keskittynyt yhdelle työntekijälle, jolla ei ollut varamiestä. Muitakaan varamiesjärjestelyjä ei ollut juuri toteutettu, vaikkakin niille oli tarvetta. Omaehtoista osaamisen jakamista työtekijöiden kesken oli tehty, mutta tämä ei ollut keskitettyä ja määrätietoista ja kumpusi hetkellisistä tarpeista. Tutkimuksen aikana ilmeni myös, että työntekijöillä oli paljon omaan osaamisalueeseensa liittyvää hiljaista tietoa.

Kehittämistoimenpiteinä esitettiin keinoja hiljaisen tiedon muuttamiseksi näkyväksi. Lisäksi esitettiin tapoja osaamisen jakamiseen ja kehittämiseen. Osaamisen kehittämisen tulee pohjautua tarpeeseen ja sen tulee tukea Poliisiammattikorkeakoulun strategiaa. Vastuu osaamisen kehittämisestä on aina esimiehellä, sillä silloin se on määrätietoista ja toteuttaa viraston tarpeita.

The aim on this study was to find out the current level of competence in Data management in Police College of Finland, investigate how to develop it and to find out the so-called critical competence. Furthermore, the aim was to ponder what competence really is, how and by whom to share it within a team.

Methods of study were activity analysis and survey of literature. Activity study showed that competence was quite narrow in certain areas and each employee had their own area of expertise. Some competence beyond this was available but not on a larger scale. Especially competence which had to do with the so-called electronic services (web-based programs among other things) was concentrated on one employee who had no deputy. Other deputies for other tasks were also not available although the need was obvious. There was some degree of competence sharing among employees but this was random, unintentional and was based on need of the moment. During the study it was also found out that employee’s had a massive amount of tacit knowledge which was related to their own area of expertise.

One conclusion of this study was to present the means of how to transfer tacit knowledge in to explicit knowledge. Some methods of how to share and develop competence are also presented in this study. Competence development has to be based on necessity and it should support the strategy of Police College of Finland. The responsibility in competence development lies within those who are in managerial positions, because then and only then it has a deeper meaning and it serves a greater purpose for Police College of Finland.