KUNNON SUUNNITELMIA : Kelan kuntoutustarveselvitysjaksolle osallistuneiden henkilöiden jatkosuunnitelmien toteutuminen ja tuen tarve osallistujien kokemana

Abstract

Työelämä ja vaatimukset työssä selviämiseen ovat viime vuosina olleet muutoksessa ja siihen liittyen myös työkyvyn määritelmä on muuttunut. Samaan aikaan huoli väestön jaksamisesta työelämässä on kasvanut työikäisen ikäluokan pienentyessä. Tämä asettaa kasvavia vaatimuksia työkyvyn arvioinnille ja vaikuttavien kuntoutusinterventioiden kohdistumiselle oikea-aikaisesti.

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää, miten Kelan rahoittamalle kuntoutustarveselvitysjaksolle osallistuneiden henkilöiden jatkosuunnitelmat toteutuvat. Samalla selvitin osallistujien taustatietoja, kuten edeltävän sairausloman pituutta, sekä sitä, olisivatko he tarvinneet enemmän tukea suunnitelmien toteuttamiseen. Myös osallistujien kokemusta kuulluksi tulemisesta selvitettiin.

Tutkimus, jonka tarkoituksena ei ole täyttää tieteellisen tutkimuksen kriteerejä, toteutettiin yhteistyössä Kuntoutus Peurungan kanssa seurantatutkimusmenetelmällä henkilöille, jotka osallistuivat kuntoutustarveselvitysjaksolle Peurungassa aikavälillä 1.2. - 31.8.2008. Heitä olin 37, joista tutkimukseen osallistui 22 henkilöä. Tutkimus toteutettiin puhelinhaastatteluna käyttäen puolistrukturoitua haastattelulomaketta.

Tutkimustulokset vahvistivat niitä aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia, joiden mukaan työkykyarvio tapahtuu liian myöhään. Tehdyistä suunnitelmista vain puolet oli toteutunut kokonaan puolen vuoden kuluttua selvitysjaksosta. Yli puolet osallistujista ei ollut saanut tukea suunnitelmien toteuttamiseen. Puolet osallistujista olisi kaivannut enemmän tukea suunnitelmien toteuttamiseen. Valtaosa osallistujista koki tulleensa kuulluksi selvitysjaksolla. Eroja taustamuuttujiin verrattuna oli vain edeltävän sairausloman kestossa: naiset olivat olleet selvästi miehiä kauemmin sairauslomalla ennen selvitysjaksoa.

Kehittämishaasteiksi tässä tutkimuksessa nousivat selkeästi kuntoutustarpeen arvioinnin aikaistaminen sekä annetun tuen lisääminen suunnitelmien toteuttamiseksi.

Working life and the requirements to cope at work have been changing in the recent years, and related to this also the definition of work capacity has changed. At the same time, concern about the population’s well-being at work has been growing as the sizes of the generations at working age are becoming smaller. This presents increasing demands on the evaluation of work capacity and on finding effective and well-timed rehabilitation interventions.

The purpose of this thesis was to examine how the follow-up plans were implemented with the persons who participated in Kela-funded evaluation of rehabilitation needs. At the same time the focus was on the participants´ background information, such as the duration of their sick leaves before the evaluation and their need of more support in the implementation of their follow-up plans. The participants´ experience of being heard was also researched.

This study, which was not designed to meet the criteria of scientific research, was conducted in cooperation with Kuntoutus Peurunka as a follow-up process for persons who participated in the evaluation of rehabilitation needs in Kuntoutus Peurunka during the period of 1st Feb – 31st Aug 2008. Their total number was 37 persons, and 22 of them participated in the study. The research method was a telephone interview by using a semi-structured interview form.

The results confirmed the results obtained in previous studies, according to which the evaluation of work capacity happens too late. Only half of the follow-up plans had been fully implemented in six months after the study period. More than half of the participants had not received any support to implement the plans. Half of the participants would have liked more support for the implement-ation of their plans. The majority of the participants felt they had been heard in the evaluation period. The only difference between the background variables was the duration of the sick leaves: the women had had more time than men on sick leave before the evaluation of their rehabilitation needs.

This study clearly highlighted two aspects as development challenges: the timing of the evaluation of rehabilitation needs as well as increased support for the implementation of the follow-up plans.