Lähiruoka osaksi julkisia elintarvikehankintoja

Abstract

Lähiruoasta ei ole olemassa yhteistä määritelmää Suomessa. Ajatus lähiruoasta on vuodesta 1990 lähtien muuttunut paikallisesta ruoasta nykypäivän ajatukseen, jossa painoarvo on oman alueen talouden, työllisyyden ja ruokakulttuurin edistäminen. Paine lähiruoan käytöstä on jo useamman vuoden ajan asetettu kunnille. Lähtökohta julkisille raaka-ainehankinnoille on laki julkisista hankinnoista, jonka tarkoituksena on tehostaa julkisten varojen käyttöä sekä turvata syrjimätön ja tasapuolinen kohtelu tarjoajille. Hankinnoille on määritelty euromääräisiä kynnysarvoja, joilla on merkitystä hankintamenettelyyn itse hankinnan kohteen ja tarpeen toistuvuuden lisäksi. Lähiruoaksi mielletään usein sellaisia tuotteita, joita ajatellaan ostettavaksi pienhankintana eli kansallisen kynnysarvon alittavana hankintana. Näitä hankintoja ei koske laki julkisista hankinnoista, ja tämä on myös saattanut olla aiheuttamassa mielikuvan siitä, että niitä ei tarvitsisi kilpailuttaa.

Hankintalaki tulkintoineen eri tahojen tuottamien oppaiden, selvitysten sekä suositusten myötä on hyvin monimutkainen ja hajallaan oleva kokonaisuus. Työssä määritellään hankintalain tarkoitusta ja hankintamenettelyjä. Lisäksi tarkastellaan eri tahojen suosituksia lähiruoan hankinnalle julkisiin ateriapalveluihin ja konkretisoidaan Ruoka-Suomi – teemaryhmän oppaan tuottaman aidon tiedon pohjalta käytänteitä, joilla eri kunnat Suomessa ovat lähiruokaa hankkineet.

Työhön liittyy myös kysely, jossa on politiikoilta, virkamiehiltä, maatalouden keskusjärjestön edustajilta, elintarviketeollisuuden sekä tukkukaupan edustajilta, julkisen sektorin ateriapalvelupäättäjiltä, lähiruokatuottajilta sekä yksityisiltä ateriapalvelutuottajilta kysytty eri tahojen vastuuta siihen, että julkisiin ateriapalveluihin saataisiin lisää lähiruokaa. Lisäksi kyselyssä on mietitty miksi lähiruokaa pitäisi olla lisää tarjolla ja mikä koetaan esteeksi sille, että lähiruokaa ei julkisissa ateriapalveluissa käytetä.

Kyselyn vastausten myötä tehdään johtopäätöksiä, joissa todetaan, että lähiruoan määritelmän käyttötarkoitusta olisi syytä miettiä, hankintalakia pitäisi muuttaa, ministeriöiden yhteistyötä lisätä ja sisällyttää lähiruoka elinkeinopolitiikan alle. Jotta voimme julkisella sektorilla toimia suositusten ja julkisesti esille tuodun tahtotilan mukaisesti lähiruoan käytön suhteen, on mielestäni sen nykyisen määritelmän ja käyttötarkoituksen mukaan tarpeen saada aikaan edellä mainittuja muutoksia.

For locally produced food, there is no common definition in Finland. Since 1990 the idea of locally produced food has changed into today's idea, in which a weight is on improvement of the local area’s economy, employment and food culture. There has already been put pressure on municipalities for usage of locally produced food for several years. The starting point for public procurement of raw ingredients is the Public Procurement Act, which aims to make the use of public funds more effective and to ensure non-discrimination and equal treatment of providers. For procurements there are defined thresholds in Euros which are relevant to the procurement procedure itself beside the necessity for the repeatability. The locally produced food is often perceived as products, which are thought to be purchased as small-scale acquisition that is below the national threshold value for acquisitions. These contracts can not apply to the Public Procurement Act, and this may also have been caused by the impression that they would not have to be made competed for bidding.

This work defines the purpose of the Public Procurement and procurement processes. In addition the different recommendations for local food procurement in public catering services are discussed, and here is concretized the Food Finland - focus group guide produced based on the genuine data on the basis of practices that various municipalities in Finland purchase the locally produced food.

This work also includes a survey carried among politicians, civil servants, agricultural confederation representatives of the food industry, as well as wholesale trade representatives, public sector catering makers, local food producers, as well as private catering producers, asking what are the responsibilities of various parties in purchasing so that public catering services would contain more locally produced food. In addition, in this survey, there have been considered why there should be more local food available and what is seen as an obstacle for not using it.

In this work can be drawn conclusions, that the use for definition of local food should be outlined, the procurement law should be changed, co-operation between ministries should be increased and to incorporate the locally produced food under Commerce and Industry Board / food business policy. In order to able we in public sector to act according the recommendations and out brought willingness to use locally produced food; I think it is necessary to achieve the above mentioned changes according the current definition and purpose.