Lastenneuvolan terveydenhoitaja lapsen kaltoinkohtelun tunnistajana ja puuttujana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten lastenneuvolan terveydenhoitaja tunnistaa lapsen kaltoinkohtelua ja puuttuu siihen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää lapsen kaltoinkohtelun tunnistamista ja puuttumista lastenneuvolassa.

Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Teemahaastattelurunko tehtiin tätä tutkimusta varten. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat kahden kaupungin lastenneuvoloissa työskentelevät terveydenhoitajat (N=7), joilla oli työkokemusta lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja puuttumisesta. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan lapsen kaltoinkohtelun tunnistaminen ja puuttuminen neuvolassa on tärkeää. Terveydenhoitajan tulee ensin tunnistaa kaltoinkohtelu, jotta siihen puuttuminen on mahdollista. Kaltoinkohtelun tunnistamiseen tarvittiin lapsen ja perheen havainnointia sekä perheen tilanteen kartoittamista kyselylomakkein sekä avoimin kysymyksin. Terveydenhoitajan huoli lapsen kaltoinkohtelusta heräsi tavallisesti perheen riskitekijöiden kasautumisesta, lapsen ja vanhemman epätavallisesta käytöksestä sekä näkyvistä kaltoinkohtelun merkeistä. Lapsen kaltoinkohteluun puuttumiseen tarvittiin puheeksiottamiskykyjä sekä tukikeinoja. Terveydenhoitajat puuttuivat kaltoinkohteluun kertomalla huolesta suoraan perheelle, kuulemalla vanhempia sekä kysymällä lapselta. Kaltoinkohteluun puuttumista heikensi kiire, oma jaksaminen ja tukikeinojen vähäisyys. Kaltoinkohteluun puuttumiseen koettiin tarvitsevan lisää koulutusta ja yhteisiä toimintaohjeita.

Kehittämisehdotuksena voisi tutkia vielä perusteellisemmin lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen haasteita ja millaisia keinoja terveydenhoitajilla on päästä niiden haasteiden yli. Mielenkiintoista olisi tutkia myös määrällisellä tutkimuksella useampien eri kaupunkien terveydenhoitajia, kuinka he kykenevät tunnistamaan ja puuttumaan lapsen kaltoinkohteluun lastenneuvolassa. Jatkossa voisi tutkia myös, kuinka kouluterveydenhoitaja tunnistaa ja puuttuu lapsen kaltoinkohteluun alakoulussa.

CHILD ABUSE RECOGNITION AND INTERVENTION BY PUBLIC HEALTH NURSES AT CHILD HEALTH CLINICS

Ranta, Sanna Satakunnan ammattikorkeakoulu, Satakunta University of Applied Sciences Degree Programme in Health Care Nursing and health care option December 2012 Supervisor: Lahtinen, Elina Number of pages: 81 Appendices: 4

Keywords: child abuse, recognition, intervention, public health nurse _____________________________________________________________

The purpose of this thesis is to describe how public health nurses working at child health clinics recognize and intervene in child abuse. The aim was to produce information that can be used to improve child abuse recognition and intervention in child health clinics.

The nature of the study was qualitative and research data was collected using theme interviews. The theme interview frame was created specifically for this study. The target group of the study was formed by public health nurses (N=7) with experience concerning child abuse recognition and intervention and who were working in child health clinics in two cities. The research data was analyzed using content analysis.

The results suggest that child abuse intervention and recognition plays an important role at child health clinics. In order to intervene, the public health nurse must first recognize abuse. The recognition of child abuse required both observing the child and the family and charting the situation using questionnaires and openended questions. The nurses usually became concerned about the possibility of child abuse when risk factors accumulated in a family, children or parents behaved abnormally or there were visible signs of abuse. In order to intervene, the ability to bring up the subject as well as support methods were required. The public health nurses intervened in child abuse by directly discussing their concerns with the family, talking with the parents and by asking the child about the matter. Intervention was impaired by lack of time, lack of personal mental resources and lack of available support methods. The nurses felt that more training and common instructions would be beneficial for intervention.

Development proposals include more thorough studies on the challenges in child abuse recognition and intervention as well as the methods that nurses use to cope with these challenges. It would also be interesting to perform a quantitative study over a longer period of time, including nurses from several cities and assessing their child abuse recognition and intervention abilities. Child abuse recognition and intervention in schools by school nurses could also be studied in the future.